sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Rakkautta ensisilmäyksellä: Islanti

Jatkumona elämäni suurimpiin unelmakohteisiin pääsemme Islantiin. Olin isäni kanssa vuosia puhunut, että joskus sitten sinne. Eräänä päivänä se koitti: löysin SAS:in alle 200e lennot Reykjavikiin ja ilmoitin että lähden keskenäni jos muut ei lähde, ja niin se reissu sitten varattiin vuoden takaiseen kevääseen.

Puhuin aiemmin niistä kohteista, joihin saapuessa tietää, että tänne on päästävä uudelleen. Islanti on ollut mulle jo mielikuvatasolla jonkinlainen kotisatama, jonne laskeutuminen todellisuudessa oli niin huisi tunne. Islannin maisemat näytti ihan uusilta, mutta jollain tasolla tuntui kuin olisin "tiennyt" ne etukäteen. Tunsin, että tänne tulee vielä ikävä.

Islantihan on matkailumaana edelleen kallis. Sesonkiaikaan eli kesällä hinnat ovat ihan tapissa, kun taas sesongin ulkopuolella voi olla hieman kohtuullisempaa. Matkasimme tosiaan sesongin ulkopuolella, jolloin autovuokrakin oli halvempaa. Vuokraaminen onnistuu etukäteen niin, että auton saa käyttöönsä jo lentoasemalta (muilla keinoilla nelihenkiseltä seurueelta Reykjavikin keskustaan on kalliimpaa mennä). Läksimme heti turistien suosimalle Golden Circle-kierrokselle, jonka varrella ne suuret nähtävyyden sitten sijaitsivat.


Issikoita heti matkan varrella! En edes tykkää hevosista, mutta näitä piti käydä vähän rapsuttamassa.

Islantihan sijaitsee mannerlaattojen risteymäkohdassa, jonka vuoksi ne nimihirviötulivuoretkin siellä purkautuvat toisinaan. Reitin varrella oli merkittynä mannerlaattojen risteymäkohta, ja puroon oli heitelty kolikoita hyvää onnea tuomaan.



Joka puolella Islantia on pieniä kirkkoja. Vaikka taloja ei olisi mailla halmeilla, aina jossain keskellä kivikkoa on kirkko.
 Yövyimme Laugarvatnissa huoneistossa, josta oli näkymät järvelle. Sweet!


Ilmeisesti lämpövoimala. Koska maasta saa lämpöä yllinkyllin, sitä Islannissa myös hyödynnetään.

Seikka, mikä silmissäni tekee Islanista niin erityisen, on juuri tuo maanalainen toiminta. Lähellä kuuluisaa Geysiriä maankuori rakoili monesta kohtaa, ja tulikuuma vesi nostatti höyryä ilmaan.

Tien vieressä kulkeva oja kiehuu!

Tämä on se kuuluisa Geysir.
On mielestäni uskomattoman siistiä, miten syrjäisessä maassa eletään äärirajoilla luonnon kanssa sopusoinnussa. Koskaan ei tiedä, purkautuuko tulivuori ja peittää koko maan laavan ja tuhkan alle (tosin ilmeisen hyvin siellä osataan ennustaa tulevat purkaukset, notta ei hätää).

Toinen uskomaton nähtävyys oli Gullfoss, eli jäätävän kokoinen vesiputous. En ole vielä eläissäni nähnyt näin upeaa luonnonvoimaa, pauhu kuului tosi kauas!


Kun Golden Circle oli nähty, suuntasimme loppulomaksi Reykjavikiin. Kaupunki itsessään on melko pieni suomalaisittainkin, joten sen näkemiseen puoli päivää riittäisi varsin hyvin. Harvassa maassa pääkaupunki on se eniten näkemisen arvoinen paikka, mutta ainakaan Islannissa se ei tosiaan sitä ole - enemmänkin pienet kylät ja luonto ovat se must-juttu.

Rakentamisessa värien käyttö on reilun rohkeaa.



Ravintolat yllättivät meidät hinnakkuudellaan, lähinnä ruokailimme siis hotellissamme sekä etnisissä ruokapaikoissa. Suosittelen ostamaan ruokakaupoista tuliaisiksi Opal-pastilleja, jotka muistuttavat kotimaisia Sisuja sekä tosi hyvää Sirius-suklaata. Siis oikeasti hyvää suklaata! Muuten suosittelen hankkimaan paikallista villalankaa, jos käsityötaitoja on edes hieman. Ostin itse ihanaa 100% villalankaa ja virkkasin siitä lapaset, niissä ei tule kylmä edes kovalla pakkasella! (vertailu Seitsemän veljestä-langasta kudottuihin lapasiin on ihan turhaa). Olen suunnittelemassa kaverini kanssa syksylle reissua Islantiin, ja ajattelin hankkia lisää tuota ihanaa lankaa.

Maitoa, kuinkas MUUtenkaan.


Reykjavikin kirkko.


Sinkkulapasia.


Kaikenlaisia vekottimia löytyy kuljettamaan turisteja erämaassa.

Musiikkikeskus ihan rannassa.
Islantilaiset tuntuvat suomalaisista hyvin tutuilta, ovathan hekin pohjoismaalaisia. Mahdollista matkaa maahan suunnitteleville suosittelen pääkaupungin jättämisen minimiin ja suuntaamaan sinne, missä oikea Islanti alkaa - maaseudulle. Minulle Islannin viehätys piilee karun kauniissa luonnossa, jossa tuntuu olevan tilaa hengittää paremmin. Maassa, jossa jokaisessa pahaisessakin pikkukylässä on uima-allas ja jossa nuoriso tulee näyttäytymään näihin altaisiin viikonloppuisin on osattu tehdä jotain oikein. Noihin uimapaikkoihin suosittelen lämpimästi poikkeamaan, Reykjavikissakin niitä tuntui olevan joka kadunkulmassa. Altaissa vesi on välillä niinkin kuumaa, että ei ole suositeltavaa istuskella niissä pitkiä aikoja kerralla (seurasi huono olo), vaan kannattaa välillä käydä hieman viileämmässäkin vedessä. On tosi rentouttavaa olla taivasalla kuumassa nesteessä vaikka ulkona olisikin pakkasta. Ikävöin jopa rikinhajuista vettä, joka hieman säikäytti ensimmäistä kertaa hanasta laskettaessa. Ihan normaalille sekin sitten maistuu..:) Mikäli joskus jättäisin Suomen ja etsisin uutta kotimaata, olisi Islanti Ruotsin ja Norjan ohella vakava ehdokas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti