Mausteinen Marokko

Viime kevättalvella podimme poikakaverini kanssa matkakuumetta, ja tammikuussa nappasimme noin kolmensadan euron äkkilähdön Aurinkomatkoilta Agadiriin. En ollut muutamaan vuoteen ollut pakettimatkoilla, joten koin ihan kulttuurishokin sen helppouden kanssa - mitä ei tarvitsekaan itse järkätä kyytiä hotellille! Toisaalta järjestetyillä matkoilla on aina mukana niitä mummoseurueita tai huutavia kakaroita, jotka pistävät sapen kiehumaan jo ennen lentokoneen nousua.

Reissu oli minulle toinen Marokkoon, aikaisempi oli joskus vuosia takaperin lapsena perheen kanssa. Odotin makaamista rannalla ja ihanaa lämpöä, mutta arvaamaton tammikuun sää heitti juuri meidän lomaviikoksemme viileää ja jopa ensimmäiseksi illaksi myrskyisän sateen. Just mun tuuria, aina tulee äärikelit siihen kohteeseen johon menen. Meidän lähdettyämme maa oli päässyt taas paistattelemaan auringosta, kele...

Mitä Marokosta jää päällimmäisenä mieleen, on ehdottomasti ruoka. Harvoin pulitimme ateriasta yli viittä euroa, parhaillaan sillä sai kolme ruokalajia! Etenkin tagine-lihapata on hyvää, vähän kuin paikallinen versio karjalanpaistista. Söin myös elämäni parhaan couscousin sateisen illan päätteeksi, se lämmitti pitkään masussa.

Tässä ekan illan tagine, nam.

Majoituimme Residence Intouriste-hotellissa.

 Hotellimme oli hieman syrjässä keskustasta, mutta oli silti oikein mukava paikka viettää lomaa. Etenkin huoneemme sänky herätti hilpeyttä, se oli valehtelematta 2,5m leveä!

Hotellin avara aulatila.

Toisena päivänä halusimme tietysti paikallisille markkinoille, josta olimme kuulleet hyvää. Oppaaksemme lähti kesken matkaa kuuro mies, joka johdatti meidät veljensä ylihintaiselle markkinakojulle. Emme tietenkään osanneet olla ostamatta mitään, mutta tinkasimme minttuteen ja mausteet kolmasosaan lähtöhinnasta. Opiskelija-korttia (ei siis konkreettista korttia..) tuli kyllä vedettyä useaan otteeseen, kaikki varat meni jo tähän reissuun buhuu..:D Mutta jos totta puhutaan, niin minua ahdistaa tinkaaminen ja tuo länsimaalaisesta poikkeava kaupankäynti. Minulle tulee toi helposti syyllinen olo, kun joudun valittamaan hinnasta ja vaatimaan alennusta. Myös sisäänheittäjät ovat tosi kammottavia, yleensä näissä maissa kierrän sisäänheittopaikat kaukaa ja menen niihin puoteihin, joissä myyjä on hieman hillitympi. Haluan tutkia valikoimaa rauhassa ja yleensä tiedän tarkkaan, mitä haluan ostaa. Marokkoon lähtiessä tiesin haluavani kamelinnahkaisia laukkuja, ja markkinoilta päädyin ostamaan nahkarepun alle kolmeenkymppiin. On ollut hyvä ostos :)

Tämän pikkugekon joku tuppasi poikaystävän paidalle ja totesi notta Lacoste. Ei voi erehtyä!

Mikäs se lomakohde olisi ilman kulkukissanpentuja, jotka tekisi mieli ottaa kaikki kotiin.

Vuohia roskiksen virkaa toimittamassa uomassa.

Agadirissa on matkailijan iloksi ilmaista nähtävää, esimerkiksi yllättävän kiva pieni eläinpuisto keskustassa. Paikka on paikallistenkin suosiossa, ja siellä näkee pienten sorkkaeläinten lisäksi valikoiman lintuja. Kävimme kahdesti maleksimassa puiston läpi.

Tekovesiputouksesta tuli ressukkasorsan niskaan vettä, siitä vittuuntunut ilme :D

Tämä kaveri huusi niin saakelin rumasti, huusimme sille takaisin.

MAAILMAN. PARAS. COUSCOUS.

Hotelliaamupala oli lähinnä hiilarihöttöä, mutta tällaiselle pullarohmulle siitä riitti iloa viikoksi.

Hotellin aulassa toimi jopa wlan.

Biitsikelejä ei tosiaan ollut kuin viimeisinä päivinä.

 Meillä oli huimia suunnitelmia vierailla Marrakechissa, Casablankassa ja ties missä. Koska ensimmäisinä päivinä satoi, suunnitelmat jäivät sikseen. Päätimme kuitenkin vuokrata auton, sillä vuorokausihinta oli vain parikymppiä. Huom, en ole koskaan ajanut Suomen ulkopuolella, nyt päädyin sitten Afrikkaan mutkikkaille teille, joissa toisella puolella kulki parhaillaan ihan huisia pudotuksia mereen. Hui...

Matkalla näkyi kuulema kameleita. Näin ne sitten kuvista jälkikäteen, liikenteeseen sai keskittyä...

 Suuntanamme oli siis Essaouiran satamakaupunki, joka on tuttu Game Of Thronesia katsoneille. Siellä kuvattiin eräitä khaleesi-kohtauksia, joten kaupunki näytti tutulta sarjan fanin silmissä.

Venesatama oli idylliä parhaillaan.

Aina sanotaan, että matka on tärkeämpi kuin määränpää. Saman totesimme Essaouirassa kierrettyämme markkinoilla, kun päätimme suunnata takaisin. Pikkukaupungissa ei paljoa nähtävää ollut. Matkalle sen sijaan osuivat useat surffaajien kansoittamat pienet kylät sekä paikallisten kyläpahaiset, joiden läpi kulki lähinnä mutaisista vesilammikoista koostuvia hiekkateitä. Kyllä oli eksotiikkaa sitten kerrakseen.

Ilokseni tutustuin Marokossa paikalliseen erikoisuuteen, arganöljyyn. Kun Suomessa jostain sekoitusöljystä saa pulittaa maltaita, tämä hiuksia hellitä puteli maksoi pikkuisen päälle kolme euroa. Ostin hävettävän monta, mutta en suinkaan kaikkia itselleni. Ostimme lisäksi kotiin viemisiksi taateleita (tunisialaisia) ja pirkuleen pahaa pastis-viinaa. Kasvatin muuten kotiuduttuani taatelinsiemenistä pari palmunalkua, jotka tuossa edelleen hyllynreunalla odottavat kevättä.

Nämä kaksi kaveria olivat hotellin altailla. Toiselle oli tarttunut tuo tikku kainaloon, ja se hätääntyi ihan sikana kun yritin auttaa sen pois: kilppari rupesi puskemaan päällään toisen kuoren peräpäätä, että se menisi edeltä karkuun!

Arabimaissa on joskus vaikea olla länsimaisena naisena. Alkulomasta pukeuduin peittäviin vaatteisiin, mutta tuntui, että silti tissejä/persettä/sääriä tuijotetaan. Lopulta kyllästyin ja mietin että piru vie, katsovat kumminkin, ja pukeuduin ihan niihin pienempiinkin hepeneisiin. On tosi rasittavaa kun joku tuijottaa jatkuvasti, saa kuunnella huuteluita ja tulla vertailluksi ulkonäöstään riippumatta kehen hyvänsä amerikkalaiseen poptähteen. Taisin kuulla shakiravertauksen pariin otteeseen. Kyllä kyllä, tiedän ettei Marokossa ole totuttu vähäpukeisuuteen, mutta länsimaisena saisi vetää burkhan päälle ettei pidettäisi vähäpukeisena. Kotimaassa en juuri saa miesten huomiota, joten siihen tottumattomalle minulle arabimaat ovat mukavia vain pienissä erissä. En itse ikinä lähtisi sinne ominpäin ilman miesseuraa. Toisaalta Marokko on huomattavasti mukavampi paikka kuin esimerkiksi Egypti, johon palaan joskus: siellä naista vasta katsotaankin. Lisäksi Marokossa on sen verran paljon näkemistä, käymistäni maista paras ruoka ja laadukasta tarjontaa ostospuolella, että suosittelen siellä käymistä. Hyvällä säällä myös rannalla on kivaa ;) Mutta varoituksen sana: kaupiskelijat tulevat myös rannalle tuputtamaan, eivätkä usko eitä jos katsot heidän tuotteitaan vähänkään kiinnostuneena! Reipas ja epäröimätön ei ja epäkiinnostunut katse muualle toimivat hyvinä signaaleina karkottaa tunkeilijat auringon edestä.