keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Lyhyellä matkalla etelään

Koska en ole rajoittanut blogiani vain ulkomaanmatkailuun keskittyväksi, otan nyt mukaan blogin ensimmäisen kotimaankohteen. Kuten sanottua, kotimaassa matkailu on yleisesti ottaen ihan liian kallista opiskelijabudjetilla. Mikäli omaa autoa ei ole (otan kyllä vanhemmiltani kesäisin joksikin aikaa auton yleensä lainaan) eikä halua yöpyä teltassa, menee melko lyhyeeseenkin reissuun helposti jo satasia. Hotellien hinnat ovat Suomessa ihan kohtuuttomia ja julkinen liikenne edelleen muutamia alennuksia lukuunottamatta sekin hinnakasta. Myös esimerkiksi Turusta Lappiin autolla pyyhkäiseminen nielee bensarahaa ihan jumalattomasti, vaikka hinnan jakaisikin kahdella. Nyt jaan etelä-Suomessa asuville tai muuten tänne vaikkapa kesälomareissulle saapuville kesäisen päiväreissun vinkin (toki saarella on myös yöpymismahdollisuudet, mikäli haluaa tuolla pidemmänkin aikaa oleskella). Tämä loma ei tunnu kukkarossa, mutta ei silti häviä kokemuksena ulkomaanmatkalle! Kyseessä on siis Utön majakka, joka sijaitsee Korppoossa Utön saarella ja on Suomen vanhin edelleen toimiva majakka. Utö itsessään on Wikipedia mukaan Suomen eteläisin asuttu saari. Saarella asuu vakituisesti alle viisikymmentä ihmistä, mutta kesällä paikka täyttyy mökkiläisistä ja turisteista. Pikkuisen saaren kiertää nopeasti läpi jalan, eikä muita kulkupelejä oikein ole - eihän siellä luonnollisestikaan kulje oikeaa tietä.

Miten sinne sitten pääsee? Utöön kulkee Nauvosta ilmainen M/S Eivor-alus, jossa on ihan ravintola ja anniskeluakin saatavilla. Viime kesänä lähdimme ajelemaan Nauvoon Turusta hyvissäajoin ja saavuttuamme lautalle oli se jo melkoisen täynnä porukkaa. Matkalla pysähdytään useammalle saarelle, joista jokaiselle voi toki jäädä.


M/S Eivor.

Koiramme matkusti alkumatkan tyytyväisenä ulkona, kunnes siirryimme aluksen sisätiloihin.


Saarelle matka kesti muutaman tunnin, ja perillä meitä odotti oikea saaristolaisidylli! Minulle sisämaassa kasvaneena ja siellä valtaosan elämästäni asuneena saariston elämä on aina tuntunut kovin eksoottiselta ja ollut tuttua lähinnä lastenohjelmista, eikä tämä muutaman hassun asukkaan saari ainakaan hälventänyt käsityksiäni leppoisasta saaristolaiselämästä. Pääsimme juttusille käsityöpuotia pitävän paikallisen kanssa, joka esimerkiksi naureskeli paikallisten menevän asioille saaren pieneen ruokakauppaan (!) vasta turistien lähdettyä lautalla pois iltapäivällä (siellähän siis oli turisti-aikana suoranainen ruuhka, useampi ihminen jonossa!). Saaressa tosiaan oli kauppa, jossa oli saatavilla ihan perusruokatarvikkeita ja monenlaisia  ihania tuoreita vihanneksia. Meillä oli varuiksi eväät mukana, mutta täydensimme varastojamme juotavalla sekä vaahtokarkeilla.





Paikallisille kalastus on edelleen kova juttu, ja se kyllä saarella näkyi edelleen. Kaukana isoista kaupungeista luonnon armoilla on elämä taatusti hieman erilaista kuin esimerkiksi turkulaisessa lähiössä, josta käsin päivittäistä toimintaa ei niin tarvitse suunnitella. Utöltä ei esimerkiksi lähdetä tuosta noin vain ostarille vaatekaupoille kun mieli tekee, vaan täytyy matkata harvoin liikennöivällä aluksella. Olen itse ehdottomasti syrjässä asumista kaipaava ihminen, joten minulle Utö näyttäytyi ihanana pakopaikkana kaupunkielämää ja kaikkea mitä se edustaa - ettei naapureita tunneta, yhteistä omaisuutta kunnioiteta tai luontoa ja vuodenkiertoa arvosteta.




Kuten kuvista näkyy, sää ei meitä oikein suosinut vaan sadekin kasteli välillä. Saari teki kuitenkin minuun sellaisen vaikutuksen, että sinne on vielä joskus päästävä uudelleen. Reissubudjettina oli bensat edestakaisin Turkuun sekä tosiaan ne saaren kaupasta ostetut eväät, eli budjettimatkaajan unelmakohde. Voin kuvitella miten ihanaa noilla rantakallioilla on lekotella lämpöisellä kelillä ja haistella suolaisen meriveden tuoksua, tuntea kuinka stressin hippusetkin katoavat kehosta ja tuntea merenkäynnin ja luonnon mahti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti