sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pariisissa koettua: paskin hostelli koskaan


Pariisi kuuluu niihin kohteisiin, joihin olen aina halunnut matkustaa. Ollessani vaihdossa Irlannista (lisää siitä myöhemmin) tutustuin samassa talossa kanssani asuneeseen Versaillesissa, eli ihan Pariisin vieressä asuvaan poikaan. Odottelin sopivaa hetkeä lähteä tapaamaan kaveriani ja samalla näkemään tuo romantiikan tyyssijana tunnettu kaupunki. Kun lempibändini Sabaton ilmoitti keikastaan Pariisissa, olin jo käytännössä lennot varannut. Hupsista.

Ennakko-oletukseni Pariisista olivat perinteisen kliseiset: ihanan romanttinen kaupunki, pieniä kivoja kahviloita, muotia (mistä en kylläkään itse perusta) ja hyvännäköisiä miehiä (näistä perustan!). Kaverini varoitteli, että metrot ovat paskaisia, ja ettei kaupunki todellisuudessa ole niin kaunis.

Hieman reilu kuukausi sitten nousemassa Norwegianin siivin Helsinki-Vantaalta.
Edellisellä viikolla Pariisissa oli sattunut kamalia, joka näkyi yllättävän vähän kaupunkikuvassa.


Majapaikkaa etsiessä huomasin, että turhaan Pariisia ei pidetä kalliina maana. Hyvällä sijainnilla Pariisin mittapuulla edullinen hostelli maksoi privahuoneella ja aamupalalla kahdelta 60e yöltä. Hostellin nimi oli Woodstock Hostel, ja siitä oli netissä kahdenlaisia arvioita. Yleensä en luota kovasti hostelleja haukkuviin kommentteihin, koska monella tuntuu menevän hotellin ja hostellin konseptit sekaisin. Tällä kertaa pääsin toteamaan yhden yön "nukuttuani", että haukut olivat paikallaan: sängyt olivat kamalat ja huterat, korvatulppienkin kanssa melu oli älytön ja patteria ei saanut pienemmälle, joten hiki tuli. Muut yöt nukuimme tosi ympäristöystävällisesti ikkuna auki, mikä tottakai lisäsi melua. Suihkussa sai odottaa minuuttitolkulla lämmintä vettä, ja sittenkin pienenä ihmisenä sain hyppelehtiä eestaas saadakseni edes hieman vettä päälleni sitä joka suuntaan ruiskivasta suuttimesta. Aamupala oli muuten ok, mutta 1 croissantti per henkilö oli naurettava - niitä jäi jäljelle joka aamu iso pino! Never again.

Hostellin takapiha.

Vastapäisistä ikkunoista näkyi iltaisin pariisilaisia viettämässä vapaa-aikaansa ystävien kera pöydän ääressä viiniä lipittäen, kuinka kliseistä :D

Lattiatilaa ei nimeksikään, ei naulakkoa, hutera kerrossänky...lista jatkuu.

Portaita noustiin reippaasti.
 Olimme tietysti innokkaita näkemään tuon leipomo-ja kahvilakulttuurin, jota oli paljon kehuttu. Huomasimme sen kuitenkin kukkaroillemme sopimattomaksi, sillä hinnat olivat vähintään Suomen tasolla. Ostimme siis syötävämme kaupoista.


Arkkitehtuurin yksityiskohtia, ei meillä vaan Suomessa...!


Yksi hyvä puoli hostellista täytyy mainita: se sijaitsi ihan Moulin Rougen lähellä ja tosi lähellä metroasemaa, joten liikkuminen oli helppoa. Olin etukäteen odottanut lempileffastani tutun kabareen näkemistä, ja näky oli kyllä sen arvoinen.


Lähinurkilla oli myös Ameliesta tuttu kahvila :)
 Pariisiin matkaaville suosittelen paikkaa, johon ihan joka turisti ei varmaan löydä. Maanalaisissa katakombeissa oli luita pikkugoottien ja meidän muiden iloksi pinoiksi asti, kalloja ja sääriluita sulassa sovussa. Maan alla joutui kulkemaan melko pitkän ja kapean reitin, joten ihan kaikille nähtävyys ei sovi.




 Hostellin lähellä sijaitsi myös kuuluisa Sacre Coeur, johon emme lopulta jaksaneet ja ehtineet kavuta.


Yleensä emme reissuissa juuri käy kirkoissa, mutta Notre Dame tekee toki poikkeuksen. Ulkoa komea, sisälläkin oli paljon yksityiskohtia. Sisäänpääsy ilmainen, kuten lähes kaikissa kohteissa Pariisissa (ainakin alle 25-vuotiaille).


Kirkkojen lisäksi museot ovat toinen, mitkä yleensä kierrämme kaukaa. Pariisista löytyi tähänkin sarjaan poikkeus eli Louvre. Olimme juuri kotoa lähtiessä katsoneet Da Vinci -koodin, joten silmä etsi jatkuvasti salaliittoteorioita ja johtolankoja..:) Huom! Kannattaa mennä sisään joenpuoleisesta sisäänkäynnistä, josta pääsimme suoraan sisään! Sisäpihan kautta kulkiessa jonot olivat masentavat, ilmeisesti toinen sisäänkäynti ei ole yleisessä tiedossa.


Siinä se tuttu naama.

Aiemmin elämässäni olen nähnyt Eiffel-tornin ilmasta käsin, kun olimme matkalla muualle. Innostuin ihan hirveästi kun tutunnäköinen tikku erottui kymmenen kilometriä alapuolellani. Tällä reissulla meidän ei ollut tarkoitus käydä tornin lähiseudulla, koska sen erotti kyllä kauempaakin. Viimeisenä iltana kävimme siellä silti kun metro vei ihan lähelle, ja olihan se vaikuttavan valtava lähietäisyydeltä. Rihkamakauppiasta ja muuta olisi ollut reippaasti.



Kävimme toki tapaamassa ystävääni Versaillesissa. Kaupunki itsessään ei ollut mitenkään mielenkiintoinen, mutta palatsi sen sijaan elokuvista tuttuna oli. Voi sitä kullan ja krumeluurin määrää! Ilmainen sisäänpääsy tännekin nuorilta.

Marie Antoinetten kammari.
Joissain paikoissa tuntee heti tulleensa kotiin, joissain vannoo ettei koskaan palaa. Kummatkin ääritunteet ovat minulle tuttuja ja täysin normaaleja. Pariisissa sen sijaan ei käynyt kumpaakaan, kaupunki ikäänkuin jätti kylmäksi. Kyllä, nähtävyydet olivat mainioita, crepet ihania ja tekemistä olisi riittänyt, mutta jotenkin en päässyt kaupungin tunnelmaan sisälle. Moni Pariisiin matkannut rakastuu kaupunkiin heti ja kuvittelin niin käyvän itsellenikin, mutta olin väärässä. Aion kuitenkin palata Ranskaan näkemään maan muitakin osia, ja tottakai Disneyland on kerran pakko kokea. 

Moulin Rougen lähellä turistikaupoissa oli kivoja isoja vanhanaikaisia kortteja myynnissä,  yleensä emme sorru turistikrääsään mutta nyt meillä on nätti muisto seinällämme.
Yleisohjeita Pariisiin matkaaville: metrot ovat loistotapa liikkua kaupungissa, eikä niitä joudu odottamaan. Liput voi ostaa 10kpl sarjalippuina, jolloin ne tulevat halvaksi. Ravintolat ovat hintavia, mutta katukojuista saa hyvää syötävää (crepet on pakko kokeilla!). Kaupoissa alkoholi on edullista, mutta ravintoloissa ja baareissa Suomen hinnoissa ja jopa yli. Ja kannattaa tosiaan mennä viimeistään 25-vuotiaana jos mahdollista, niin pääsee ilmaiseksi nähtävyyksiin. Ainoa mistä maksoimme oli katakombit, joihin sisäänpääsy oli 8e. Ennakkoluulojeni mukaan ranskalaisten puhuma englanti on karseaa, mutta tapaamistamme lähes kaikki puhuivat hyvää englantia. Kokonaisuutena suosittelen jokaista kokemaan Pariisin edes kerran, ja tekemään omat johtopäätelmänsä kaupungista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti