Ensivaikutelma Thoddoosta oli, että se on aivan jumalattoman kaukana kaikesta. Siis ihan oikeasti maailman laidalla. Litteällä pikkusaarella mielessä kävi pari kertaa, että mitä jos tulisi tsunami. Siinä ei yksikerroksisten rakennusten katolle kiipeäminen paljoa auttaisi. Saarella vallitsee leppoisa meininki, osalti lähes täydellisesti katukuvasta puuttuvien autojen ansiosta. Paikalliset liikkuvat pitkin saarta joko skoottereilla, pyörillä tai kävellen. Myös turistit vuokrasivat pyöriä, mutta meille riitti pelkkä jalkapatikka. Ison osan ajasta vedimmekin täysin paljain varpain, sillä hiekoitetut ja puhtaanapidetyt kadut suorastaan huusivat sitä. Tosi ihanaa lomailua jaloille.
 |
| Pohjoisranta |
Saarella on siis kaksi turistirantaa, toinen etelämmässä ja toinen pohjoisemmassa. Saaren koosta johtuen kummallekaan ei ole mistään liian pitkä kävelymatka, joten guesthousen voi huoletta varata mistä tahansa osaa saarta. Eteläisempi ranta on enemmän kansoitettu, ja siellä on kasvuston katveessa myös riippukeinuja ja aurinkotuoleja vapaasti käytettävissä. Ihan rannan yhteydessä on myös koralleja, joiden välissä snorklaamassa näin mm. kilpikonnan ja ankeriaita. Myös rausku näyttäytyi hieman kauempana rantaviivaa paikallisrantaa kohti käveltäessä. Rannan varustukseen kuuluu vessat sekä suihkut, joten siellä on helppo viettää vaikka koko päivä. Rannan lähellä on myös koju, josta sai ostaa pilkottuja hedelmiä, kookospähkinää juotavaksi sekä erilaisia pullotettuja juotavia. Vinkkinä: mikäli nostaa reissulle Yhdysvaltain dollareita, joka on ihan järkevää, niin näistä rantakojuista saa ostettua samalla kurssilla sekä paikallisvaluutalla että dollareilla. Eli kun haluaa rikkoa isomman dollarisetelin, niin vaihtorahana saa enemmän rufiyaa kuin esimerkiksi ruokakaupoissa. Niissä dollareilla maksaessa tuotteiden hinta saattaa yhtäkkiä moninkertaistua, jonka opimme kantapään kautta. Myös pohjoisrannalla on hedelmäkoju, ja siellä on hieman vähemmän turisteja. Ostimme monena päivänä pikkupurtavaa näistä kojuista, eikä maailmassa ole montaa ihanampaa asiaa kuin tuoreen hedelmän mutustaminen turkoosin veden ääressä. Pohjoisranta on myös tuulisempi kuin eteläinen, mutta toisaalta siellä pääsee helpommin palmujen katveeseen aivan vesirajan kupeeseen. Rannan yhteydessä ei vielä ollut vessaa tai suihkuja, mutta ilmeisesti sinne rakennettiin sellaisia. Kävimme vuorotellen molemmilla rannoilla, sillä molemmissa oli omat hyvät puolensa. Tykkäsimme snorkailun jälkeen seurailla pikkuisia rapuja, jotka käyttivät simpukankuoria suojinaan ja viilettivät pitkin hiekkaa.
 |
| Pohjoisrannan turiskuvapaikka |
Saaren eläimistö on runsaslukuista, mutta lajimäärä ei päätä huimaa. Näkyvin osa eläinkuntaa ovat suuret lepakot, jotka lentelevät pitkin päivää hedelmäpuiden latvustoissa. Jotenkin tosi creepyn näköisiä otuksia! Myös erilaisia liskoja näkee runsaasti, etenkin ilta-aikoina. Hyttysiin kehotettiin varautumaan myrkyn muodossa, mutta itseämme ne eivät missään vaiheessa haitanneet. Ehkä jos olisimme valvoneet pidempään tai olleet paljon pimeällä liikkeellä. Saarella varmaan jokainen guesthouse järjesti jonkinlaisia retkiä, joihin kuului tietysti rauskujen bongailua. Koska näimme niitä jo itsekin, niin lähdimme delfiiniristeilylle. Risteily oli vain meille kahdelle järkätty veneajelu, jonka aikana kävimme parissa potentiaalisessa delfiinienbongauspaikassa. Tuuri oli puolellamme, ja näinkin ensimmäistä kertaa elämässäni delfiinejä niiden luonnollisessa ympäristössä. Olin pienenä ihan hirveä delfiini-ja valasfani, joten oli aikamoinen kokemus. Olimme vesillä auringonlaskun aikaan, mutta harmittavasti aurinko meni pilveen juuri auringonlaskun ajaksi. Suurin osa saaren lajistosta on tosiaan pinnan alla, joten suosittelen snorkkelin hankkimista tai vuokraamista ihan kaikille vedessä yhtään viihtyville.
Thoddoolla on muutamia ruokakauppoja, tai lähinnä kioskeja. Ostimme välipalaksi hedelmiä, alkoholittomia oluita, mehuja ja sipsejä, ja muuten elimme lähinnä aamupalan ja illallisen voimin. Mitään kolmioleipiä, pasteijoita tai muuta helppoa syötävää kaupoista oli turha haeskella. Hintataso on semmoinen semikorkea, eli ihan mihinkään Thaimaan hintoihin ei missään nimessä ylletä. Varsinkin tuontituotteet kuten monet karkit olivat about Suomen hinnoissa. Ravintoloissa söimme kahteen pekkaan 2-3 ruoka-annosta sekä kaksi vastapuristettua tuoremehua alle kahteenkymmeneen euroon joka ilta. Etenkin kottu rotia (kirjoitusasu vaihtelee paikasta riippuen) suosittelen, söin sitä kolmena iltana. Kaikkialta saa myös perinteisiä länsimaisia ruokia kuten burgereita ja pitsoja, myös intialainen keittiö on hyvin edustettuna. Saarella on tietysti kalaa tarjolla monessa eri muodossa, me söimme tonnikalapihvit. Ruokien taso ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mitä nyt muovituolipaikoilta voisi odottaa. Ne hedelmämehut kummittelevat vieläkin mielessä erinomaisuutensa vuoksi...
 |
| Kottu roti papaijamehulla. Hauskana yksityiskohtana saaren about jokaisen ruoka-annoksen päälle laitettiin paistettu kananmuna. |
 |
| Välillä menuun kanssa sai vähän arpoa, että mitähän tässä nyt haettiin. |
Ruokakauppojen lisäksi Thoddoolla on kaksi turistikrääsäkauppaa, joista toinen on auki vain tunnin joka ilta, ja toinen vähän laajemmin. Ostimme pakolliset postikortit ja siinä se. Peruskrääsää suhteellisen korkeilla hinnoilla, ei innostanut. Myös lentoasemalla oli samaa rihkamaa vielä kalliimmilla hinnoilla, mikäli nyt välttämättä haluaa sen turistipaidan ostaa.
Kokonaisuutenaan mitä Thoddoolla voi tehdä aikansa kuluksi? Siellä voi snorklata, uida, ottaa aurinkoa, kävellä pitkin saarta, osallistua retkille ja syödä. That's it. Sinne ei kannata lähteä museot ja kulttuuri mielessä, saati ryyppäämään. Saarelta ei löydä huipputason hotelleja eikä bamse-kerhoja. Keskivertoturisti oli noin pari-kolmekymppinen, ja pariskuntana olimme hyvinkin keskitason matkailijat Thoddoolla. Valtaosa turisteista oli tosiaan venäläisiä, jonka jälkeen eniten oli kiinalaisia (ei kuitenkaan niitä kamera ojossa kulkevia ryhmämatkalaisia). Suomea kuulimme tasan kerran, ja ruotsia silloin tällöin.
Matkustajille annan saman ohjeen minkä jokainen muukin Thoddoosta ja Malediiveista kirjoittava taho: pue päällesi. Kulttuuriin kuuluu, että myös turistinaiset peittäisivät hartiat ja reidet, mutta tämä ei tuntunut menevän millään perille lukuisille itseään mielellään esitteleville itänaapureillemme. Mielestäni kuuluu normaaleihin käytöstapoihin kunnioittaa saarelaisten omia toiveita pukeutumisesta, josta mainittiin myös rantojen opastekylteissä. Toisena vinkkinä on aurinkorasvan suojakerroin: emme ottaneet aurinkoa ja pyrimme kävelemään auringossa vain lyhyitä matkoja, mutta paloimme silti 50-kertoimesta huolimatta. Aurinko on tosi voimakas! Snorkkelihommissakin on parasta peittää selkänsä t-paidalla. Kokonaisuutena koimme saaren ihan oikeasti paratiisiksi, ainoa lisäplussa olisi ollut kylmän oluen saaminen. Jännitän aina uskonnollisiin maihin mennessäni että saako siellä olla naisena rauhassa, mutta ainakaan thoddoolaisia ei juuri tuntunut kiinnostavan turistien olemassaolo. Meitä ei tuijoteltu, saati että olisimme kuulleet mitään huutelua. Esimerkiksi Sri Lankalla oli täysin eri meno. Introverttinä ihmisenä nautin näkymättömyydestä. Lomalla emme keksineet oikein mitään valittamista mistään, joka guesthousemme wifi ja ilmastointi toimivat erinomaisen hyvin! Suosittelen oikeasti Thoddoota kaikille täydelliseen, mutta vähän rähjäiseen rantamestaan kaipaaville, voisin helposti mennä sinne uudelleen ellen olisi vaihtelunhaluinen...
Kommentit
Lähetä kommentti