Malediivien Thoddoo - täydellinen paratiisisaari, osa 1
Olen lykännyt tämän postauksen tekemistä jo kauan, sillä tuntuu mahdottomalta kirjoittaa Thoddoosta mitään ilman liiallisuuksiin meneviä ylistyssanoja. Ensi viikolla häämöttävä Lontoon reissu pakottaa kuitenkin yrittämään. Toisaalta kirjoittaminenkin on siitä jännä puuha, että siinä on yleensä melko hyödytäntä odottaa inspiraation iskemistä, sillä usein sitä odottaa ihan turhaan. Fiksuinta on vain pistää istumalihakset töihin ja alkaa näpytellä.
Varasimme Qatar Airwaysin lennot Helsingistä Dohaan ja sieltä Malediivien pääkaupunkiin Maléen jo elokuussa veronpalautusrahojen tupsahtaessa tilille. Olimme harkinneet Thaimaata kohteeksi, mutta löydettyäni tarjouslennot Malediiveille, oli valinta itsestäänselvä. Kahdelta edestakaiset lennot kustansivat noin 990e, eikä matkustusaika muodostunut vain yhden välilaskun ansiosta liian pitkäksi.
Lentojen varaamisen jälkeen se suuri työnsarka vasta alkoikin: saaren valinta. Malediivit koostuu lukuisista luksussaarista, joilla on juuri niitä esitteissä ja blogeissa nähtyjä over water villoja turkoosin meren päällä. Nämä eivät kuitenkaan ole budjettimatkaajan kohteita, vaan valikoimme paikallisten asuttamien saarten välillä. Paikallissaarilla on vaihteleva määrä palveluita sekä pieniä guest houseja, joissa ei ole omia uima-altaita. Majoitukseen kuuluu yleensä aamupala.
Saarta valikoidessa huomionarvoista on etäisyys Maléen: lentokenttäsaarelta kulkee sekä julkisia lauttoja (hitaita ja menevät harvoin) sekä speed boateja kohdesaarille, ja ne lisäävät reissun hintaa. Meille Thoddoon speed boat kustansi edestakaisin n. 70e per henkilö, koska Thoddoo sijaitsee suhteellisen lähellä lentokenttää. Kaukaisemmille saarille joutuu ottamaan jopa pienlentokoneen, joka taas maksaa hunajaa. Thoddoo valikoitui kohteeksemme sijaintinsa lisäksi monen tekijän perusteella. Etsin täydellisiä paratiisirantoja, ja tällä saarella niitä olisi jopa kaksi. Huomioitavaa on, että Malediiveilla ei uskonnon takia saa uida rannoilla normaalissa uima-asussa kuin erikseen merkityillä bikini beacheilla, jotka on suunnattu turisteille. Tällöin bikini beachin kunto, näkymät ja korallien läheisyys sukeltelun kannalta olivat meille tärkeitä kriteereitä. Thoddoo osoittautui tässä ihan huipuksi, josta myöhemmin lisää. Lisäksi saari kiinnosti meitä sen suhteellisen ison koon (kilometri kertaa kaksi) sekä hedelmäviljelysten takia. Saaresta itseasiassa valtaosa koostui papaija-, vesimeloni-, kookos- ja banaanipelloista. Meitä kiinnosti nähdä nimenomaan paikallista elämää sekä päästä runsaskasviselle saarelle, jossa tuntuisi kuin olisimme viidakossa- Rajasimme nopeasti mahdollisista saarista pois myös erään turistirikkaamman saaren, jossa ilmeisesti turistien paljous on jo liiallista. Thoddoota mainostettiin lähinnä venäläisten kohteena, jossa saisi kuitenkin reilusti omaa rauhaa (tämä piti todellakin paikkansa). Kun vielä onnistuin löytämään meitä miellyttävän guest housen Evila Innin, niin varaukset tehtiin nopeasti loppuun.
Helmikuinen reissu oli ensikosketuksemme Qatar Airwaysiin, enkä usko matkan jäävän viimeiseksi sillä lennetyksi. Kaikki meni sujuvasti, ja vapaasti valittavat ruuat kolmen eri vaihtoehdon menuusta jättävät kyllä lähes kaikki muut lentoyhtiöt taakseen. Istumapaikatkin sai valita itse lisämaksutta hyvissäajoin ennen reissulle lähtöä. Myös reilu valikoima juomia alkoholijuomiin asti kuului hintaan. Kyllähän sitä alkoholia myymättömään muslimikohteeseen matkustaessaan ottaa mielellään pienen drinkin aamupalansa kylkeen! Myös lentojen viihdevalikoima oli ihan huikea: koneen viihdejärjestelmästä löytyi leffoja kuin Netflixistä konsanaan, myös sellaisia uutuusnimiä kuin The Joker. Tosin joka toinen matkustava nainen näytti toljottavan A Star Is Bornia...
Vaikka lentoyhtiö oli hyvä, niin matkustus uuvutti kyllä. Laskeutuminen Maléen oli uskomattoman kaunis kokemus, sillä koneesta käsin nähdyt atollit olivat uskomattoman upeita. Puhumattakaan terminaalin ulkopuolella odottavasta venesatamasta! Valtaosa saarelle laskeutuneista matkustaa kohdesaarilleen speed boateilla heti lentoaseman ulko-ovelta. Veden turkoosi kirkkaus kävi heti päälle. Itse venekyyti oli suhteellisen vauhdikas kokemus, ja matkapahoinvoinnista kärsiville suuri osanottoni. Ainakin meidän veneissämme oli kyllä vessa, jossa pääsi halutessaan käymään, kunhan pyysi kuljettajaa pysäyttämään veneen.
Thoddoo avautui merimatkan jälkeen eteemme runsaskasvisena paratiisisaarena. Satamassa meitä oli vastassa guest housen auto (yksi muutamasta koko saarella), jolta saimme kyydin. Evila Innin sisäänkirjaus hoitui nopeasti juoden meille tarjottuja mehuja ja ihastellen trooppista puutarhaa. Tilasimme samantien nuudeleita savustetulla tonnikalalla, ja huoneemme oveen tultiin koputtamaan vajaan tunnin päästä, että ruokamme on pöydässä. Hyödynsimme toisenakin iltana mahdollisuutta tilata ruuat guest houselta whatsapp-viestin kautta etukäteen, ei voi loma muuttua helpommaksi.
Guest house oli ymmärtääksemme aika perus malediivilainen versio. Huoneet olivat perussiistejä pienellä jääkaapilla ja vedenkeittimellä varustettuja, ja kylppärin katto oli avointa mallia. Aamupala katettiin joka päivä buffet-tyyppisenä, ja päivittäin oli hieman vaihtelua tarjonnan suhteen. Tarjolla oli usein chapati-leipää tonnikala-kookostäytteellä, keitettyjä kananmunia, jotain hedelmää, mehuja, kananakkeja sekä paahtoleipää. Kuten opimme, niin palvelun taso ei ollut saarella kovinkaan kaksinen: hommat hoituivat sekä guest housessa että kaupoissa, mutta turhia tervehtimisiä, hymyjä tai kohteliaisuuksia oli turha odottaa. Meitä tämä ei haitannut, sillä emme ole supersosiaalisia yksilöitä itsekään :) Palvelukulttuuri oli varmaan muotoutunut juurikin hillittyjen venäläisturistien myötä niukaksi.
Seuraava postaus tulee kun tulee, siinä kerron enemmän käytännön kokemuksistamme saarella!
Varasimme Qatar Airwaysin lennot Helsingistä Dohaan ja sieltä Malediivien pääkaupunkiin Maléen jo elokuussa veronpalautusrahojen tupsahtaessa tilille. Olimme harkinneet Thaimaata kohteeksi, mutta löydettyäni tarjouslennot Malediiveille, oli valinta itsestäänselvä. Kahdelta edestakaiset lennot kustansivat noin 990e, eikä matkustusaika muodostunut vain yhden välilaskun ansiosta liian pitkäksi.
Lentojen varaamisen jälkeen se suuri työnsarka vasta alkoikin: saaren valinta. Malediivit koostuu lukuisista luksussaarista, joilla on juuri niitä esitteissä ja blogeissa nähtyjä over water villoja turkoosin meren päällä. Nämä eivät kuitenkaan ole budjettimatkaajan kohteita, vaan valikoimme paikallisten asuttamien saarten välillä. Paikallissaarilla on vaihteleva määrä palveluita sekä pieniä guest houseja, joissa ei ole omia uima-altaita. Majoitukseen kuuluu yleensä aamupala.
Saarta valikoidessa huomionarvoista on etäisyys Maléen: lentokenttäsaarelta kulkee sekä julkisia lauttoja (hitaita ja menevät harvoin) sekä speed boateja kohdesaarille, ja ne lisäävät reissun hintaa. Meille Thoddoon speed boat kustansi edestakaisin n. 70e per henkilö, koska Thoddoo sijaitsee suhteellisen lähellä lentokenttää. Kaukaisemmille saarille joutuu ottamaan jopa pienlentokoneen, joka taas maksaa hunajaa. Thoddoo valikoitui kohteeksemme sijaintinsa lisäksi monen tekijän perusteella. Etsin täydellisiä paratiisirantoja, ja tällä saarella niitä olisi jopa kaksi. Huomioitavaa on, että Malediiveilla ei uskonnon takia saa uida rannoilla normaalissa uima-asussa kuin erikseen merkityillä bikini beacheilla, jotka on suunnattu turisteille. Tällöin bikini beachin kunto, näkymät ja korallien läheisyys sukeltelun kannalta olivat meille tärkeitä kriteereitä. Thoddoo osoittautui tässä ihan huipuksi, josta myöhemmin lisää. Lisäksi saari kiinnosti meitä sen suhteellisen ison koon (kilometri kertaa kaksi) sekä hedelmäviljelysten takia. Saaresta itseasiassa valtaosa koostui papaija-, vesimeloni-, kookos- ja banaanipelloista. Meitä kiinnosti nähdä nimenomaan paikallista elämää sekä päästä runsaskasviselle saarelle, jossa tuntuisi kuin olisimme viidakossa- Rajasimme nopeasti mahdollisista saarista pois myös erään turistirikkaamman saaren, jossa ilmeisesti turistien paljous on jo liiallista. Thoddoota mainostettiin lähinnä venäläisten kohteena, jossa saisi kuitenkin reilusti omaa rauhaa (tämä piti todellakin paikkansa). Kun vielä onnistuin löytämään meitä miellyttävän guest housen Evila Innin, niin varaukset tehtiin nopeasti loppuun.
Helmikuinen reissu oli ensikosketuksemme Qatar Airwaysiin, enkä usko matkan jäävän viimeiseksi sillä lennetyksi. Kaikki meni sujuvasti, ja vapaasti valittavat ruuat kolmen eri vaihtoehdon menuusta jättävät kyllä lähes kaikki muut lentoyhtiöt taakseen. Istumapaikatkin sai valita itse lisämaksutta hyvissäajoin ennen reissulle lähtöä. Myös reilu valikoima juomia alkoholijuomiin asti kuului hintaan. Kyllähän sitä alkoholia myymättömään muslimikohteeseen matkustaessaan ottaa mielellään pienen drinkin aamupalansa kylkeen! Myös lentojen viihdevalikoima oli ihan huikea: koneen viihdejärjestelmästä löytyi leffoja kuin Netflixistä konsanaan, myös sellaisia uutuusnimiä kuin The Joker. Tosin joka toinen matkustava nainen näytti toljottavan A Star Is Bornia...
Vaikka lentoyhtiö oli hyvä, niin matkustus uuvutti kyllä. Laskeutuminen Maléen oli uskomattoman kaunis kokemus, sillä koneesta käsin nähdyt atollit olivat uskomattoman upeita. Puhumattakaan terminaalin ulkopuolella odottavasta venesatamasta! Valtaosa saarelle laskeutuneista matkustaa kohdesaarilleen speed boateilla heti lentoaseman ulko-ovelta. Veden turkoosi kirkkaus kävi heti päälle. Itse venekyyti oli suhteellisen vauhdikas kokemus, ja matkapahoinvoinnista kärsiville suuri osanottoni. Ainakin meidän veneissämme oli kyllä vessa, jossa pääsi halutessaan käymään, kunhan pyysi kuljettajaa pysäyttämään veneen.
Thoddoo avautui merimatkan jälkeen eteemme runsaskasvisena paratiisisaarena. Satamassa meitä oli vastassa guest housen auto (yksi muutamasta koko saarella), jolta saimme kyydin. Evila Innin sisäänkirjaus hoitui nopeasti juoden meille tarjottuja mehuja ja ihastellen trooppista puutarhaa. Tilasimme samantien nuudeleita savustetulla tonnikalalla, ja huoneemme oveen tultiin koputtamaan vajaan tunnin päästä, että ruokamme on pöydässä. Hyödynsimme toisenakin iltana mahdollisuutta tilata ruuat guest houselta whatsapp-viestin kautta etukäteen, ei voi loma muuttua helpommaksi.
Guest house oli ymmärtääksemme aika perus malediivilainen versio. Huoneet olivat perussiistejä pienellä jääkaapilla ja vedenkeittimellä varustettuja, ja kylppärin katto oli avointa mallia. Aamupala katettiin joka päivä buffet-tyyppisenä, ja päivittäin oli hieman vaihtelua tarjonnan suhteen. Tarjolla oli usein chapati-leipää tonnikala-kookostäytteellä, keitettyjä kananmunia, jotain hedelmää, mehuja, kananakkeja sekä paahtoleipää. Kuten opimme, niin palvelun taso ei ollut saarella kovinkaan kaksinen: hommat hoituivat sekä guest housessa että kaupoissa, mutta turhia tervehtimisiä, hymyjä tai kohteliaisuuksia oli turha odottaa. Meitä tämä ei haitannut, sillä emme ole supersosiaalisia yksilöitä itsekään :) Palvelukulttuuri oli varmaan muotoutunut juurikin hillittyjen venäläisturistien myötä niukaksi.
Seuraava postaus tulee kun tulee, siinä kerron enemmän käytännön kokemuksistamme saarella!
Kommentit
Lähetä kommentti