tiistai 17. helmikuuta 2015

London calling

Pariisin ohella toinen Euroopan must see-kaupunki on aina ollut mulle Lontoo. Tosin en jaksa kuunnella yhtään niitä ihmisiä, joiden mielestä joko Lontoo tai New York on maailman mahtavin kaupunki, koska ne on loppupeleissä mun makuun ihan liian isoja (kuten Pariisi, mutta sen viehätyksen nyt muuten ymmärtää jos toinen sattuu olemaan romantikkopöpi). Enivei, tilaisuus lähteä Britteihin tarjoutui viime kesälle, kun kummini oli voittanut kilpailusta kaksi lippua Download-festareille East Midlandsin lentokentän lähelle, eikä itse päässyt lähtemään. Suunnilleen riemusta kiljuen otimme siskoni kanssa liput vastaan, ja buukkasimme lennot Lontooseen. Ryanair lentää Tampereelta halvalla, otimme myös lisämaksullisen laukun teltan sun muun festarivarusteen mukaan mahduttamiseen.

Reissun eka osio oli siis Lontoo, johon tutustuimme kahden yön yli. Yövyimme ihan Harry Pottereista tutun juna-aseman lähellä, mikä oli sijainniltaan oikein hyvä. Lontoossa metroilla pääsee maailman kätevimmin kaikkialle, ja ostimme pariksi päiväksi Oystercardit, joilla sai matkata vapaasti. 


Majoituimme lähelle Camdenia, joka on siis ybercool kaupunginosa. Siellä on erikoisempia liikkeitä, halpoja ruokapaikkoja ja kaikki tosi persoonallista. Halvasta ruuasta sen verran, että ekana iltana leipomon ohi kulkiessamme joku mies kysyi sen ovelta, että kelpaisiko ilmainen leivonnainen. No me tottakai epäilevinä suomalaisina, että mikä juju tässä nyt piilee. Menimme kuitenkin sisään ja mies kertoi, että he sulkevat pian, ja haluavat eroon vanhasta tavarasta. Saimme kumpikin valkata pussiin parit leivonnaiset, kiitimme nätisti ja lähdimme pois. Ensivaikutelmani Lontoosta oli sen jälkeen kovin ruusuinen, kun ilmaista pullaakin sai!

Tässä tuleva matkailuautoni!


Hostellin aamupala oli hyvin perus, mutta riittävä.

Sänkyä löytyi, mutta ei tasoa, jolle laskea tavarat...




Bongaa useampi brittiklisee.


Ehdimme tuossa noin puolessatoista päivässä kiertää pakollisia nähtävyyksiä ja nauttia kaupungin tunnelmasta. Shoppailijoille suosittelisin Camdenin markkinoita, josta löytää edullisesti etenkin erikoista vaatetta. Itse ostin vintage-henkisen pallokuvioisen mekon alle puolella siitä hinnasta, mihin meikäläiset erikoiskaupat niitä myyvät. Laatukin ihan yhtä hyvä.

Camdenissa joen varressa oli ruokapaikkoja vieri vieressä, tässä niiden yhteispöytä, jossa sai istua skoottereiden päällä!
 Lontoosta jäi siis hyvä fiilis, aurinkokin paistoi harvinaisesti. Mitä nyt makuuni turhan isot ihmismassat välillä häiritsivät. Matkamme toinen osio alkoi bussimatkasta East Midlandsin lentokentän lähelle Donington Parkiin, jossa festarit siis olivat. Olimme lopulta saaneet kokonaiset neljä lippua palkintoina, kun kuulema jonkun muun maan vastaavan kisan voittaja ei omiaan lunastanut! Emme myöskään saaneet kavereita mukaan, joten päätimme myydä liput. Olimme sopineet tapaamisen festareiden edustalle paikallisten nuorten kanssa, ja saimme kivasti käyttörahaa festareille. Söimme siis mitä mieli teki ja milloin mieli teki ja shoppailimme.


Festarie leirintä erosi suomalaisesta siinä, että telttojen etäisyyttä toisistaan ei ollut säädelty, eikä tulentekoa ja omaa ruuanlaittoa kielletty. Vessat toimivat moitteetta ja olivat siistit, suihkutiloina toimi iso teltta ja vesi oli kuumaa, eikä juomavettäkään tarvinnut jonottaa. Kun Suomessa isot festarit ovat kolmasosan Downloadin koosta ja järjestelyt ihan alkeelliset siihen verrattuna, voisin kysyä, että missä vika?! Downloadissa emme kertaakaan nähneet tosi kännistä porukkaa, eikä joka paikka ollut paskassa ja oksennuksessa. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä toisiaan kohtaan, jopa suomalaisittain tuttu järkkärien vittuilu ja isottelu puuttui! Ainoana haittana oli yöunien jäänti tosi vähälle, sillä leirintäalueen ns. kyläosa (missä oli kauppoja sekä palveluita) sisälsi myös tivolilaitteita, joissa soi musiikki pitkälle yöhön (lue: aamuun asti). Sitä ei kuitenkaan osannut surkutella, etenkin kun heti aamukahvia kojusta hakiessa vaihtorahat käteen saadessa toivotettiin "there you go, darling!".

Leirintöjä oli siis useampi, joista kuulema osassa on kovemmat bileet ja family camp puolestaa on hiljaisin. Olimme muistaakseni vihreässä (?).

Festarialueella oli tosi kohtuuhintainen kauppa, josta sai ihan peruselintarvikkeita.


Nämä huusivat koko yön...

Festarialueen ruokatarjontaa, tässä vedetään kiinalaista.

Järjestivät zombiewalkin keskellä festaria!!

Leirinnän viinakaupasta, olisiko olleet yhteensä kymmenisen euroa. Etsipä vastaavat samaan hintaan Suomen festareilta, ei tule tapahtumaan! Lisäksi prosentteja oli Suomen vastaavia enemmän...


Miehetkin olis halunneet näyttää tissinsä Steel Pantherin keikalla.

Suosittelen jokaista innokasta festarikävijää käymään vähintään kerran jossain ulkomailla ottamassa perspektiiviä suomalaisiin festareihin. Itse kävin samana kesänä Kivenlahtirockissa, DBTL:ssä sekä Sotkamon sykkeessä, jotka kaikki tuntuivat aika laimeilta Downloadin rinnalla (vaikka kivoja festareita nekin). Myös Lontoo on peruskiva kaupunkikohde, jonka etuja ovat halvat lennot, ihmisten ystävällisyys ja tosi monipuoliset mahdollisuudet tehdä ja kokea kaikkea kivaa. Lisäksi briteissä hintataso on suomalaisittain melko halpa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti