Islanti: Kultainen kierros, vesiputoukset, Black Sand Beach ja pudonnut lentokone

Islannissa on oikeasti se vaara, että menee aivan sekaisin päästään siitä visuaalisesta kauneudesta. En varmaan missään ole ollut niin onnellinen kaikesta ihanasta näkemästäni kuin siellä. Edes se päivän viides vesiputous ei tunnu vielä missään, vaan jokainen uusi ihme tuntuu maailman upeimmalta. Meidän kahden päivän reitillemme mahtui jos jonkinmoista nähtävää

Kultainen kierros

Kultaisen kierroksen aluksi menimme tietysti Geysirille. Minusta tuntui, että puolitoista vuotta sitten eli edellisellä reissullani se ei purkautunut aivan niin korkealle kuin nyt. Vaikuttava se oli silloin, kuten myös tällä kertaa.

Vesi kiehuu joka puolella kenttää.

Toinen kohteemme kierroksella oli Gullfoss, joka myös oli jo aiemmin näkemäni. Matkaseuralaiseni houkutteli minut kuitenkin tulemaan ihan putouksen ääreen, missä en viime kerralla käynyt. Korviahuumaava meteli ja vedestä märät katselijat!

Putouksesta laskenut vesi ikäänkuin nousee takaisin ylöspäin veden osuessa kivikkoon ja seinämiin hirveällä voimalla.

Käsittääkseni Eyjafjallajökull?

 Seljalandsfoss

Vaikka kaikki vesiputoukset olivat tosi vaikuttavia, minulle Seljalandsfoss oli ehkä siistein. Se putosi ikäänkuin nauhoina alaspäin, todella rauhallisen näköisenä. Kaikista hienointa on, että sen taakse pääsee kävellen! Tosi upea kokemus. Tosiaan: ota kunnon sadevaatteet, mikäli meinaat lähestyä näitä vesimassoja.

Skógafoss

Tällä nähtävyydellä menetimme ehkä viimeisetkin aivosolumme. Aurinko rupesi paistamaan ja matkamme aikana nähdyistä miljoonista sateenkaarista yksi päätti tulla piristämään kuvaussessiotamme. En siis kestä.

Pudonnut lentokone 

Tätä ihan jokainen Islantiin eksyvä turisti ei näe, koska ei joko tiedä sen olemassaolosta tai ei löydä sitä. Kyseinen kone tippui 70-luvulla, kaikki matkustajat selvisivät hengissä. Me emme tienneet, että autolla olisi varovasti hiekkakenttää pitkin ajaen päässyt ihan koneen viereen, jätimme auton kauemmas ja kävelimme ikuisuudelta tuntuvan ajan hiekkakenttää pitkin. Ei hyvä idea. Tosin jos auto olisi jäänyt hiekkaan kiinni, niin en tiedä miten olisi käynyt. Muut turistit kuitenkin ajoivat sinne ihan huoletta.

Kuulema joku oli yöpynytkin täällä sisällä.

Kone on nähty useiden bändien musiikkivideoilla, kuten myös itseasiassa about kaikki postaukseni kohteet.

Black Sand Beach

Víkin lähellä sijaitseva biitsi oli sekin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Sen kupeessa sijaitsee kahvila (vai jopa ravintola), eli nälkäisillekin jotain. Mikäli laukussani olisi ollut tilaa parille kilolle meren hienontamaa pyöreää kiveä, olisin kerännyt sitä pussikaupalla. Nyt tyydyin vaan yhteen isohkoon, pillerinmuotoiseen laavakivikantamukseen.

Rannalla pystyi taas kokemaan oman pienuutensa suurten kivi-ja vesimassojen keskellä. Hienona kesäpäivänä olisin kaivannut mukaan retkivilttiä ja eväitä ja vetänyt kunnon piknikin pystyyn.