Hikinen Malinska

Seuraavana päivänä siitä kun olimme käyneet Ljubljanasta käsin Hallstatissa, otimme Flixbussin allemme ja suuntasimme kohti Kroatiaa. Kohteen valinta Kroatiassa oli yllättävän vaikeaa: emme halunneet kuluttaa edestakaisiin matkoihin kahta päivää, vaan rentoutua mahdollisimman lähellä. Luonnollisesti iso osa Kroatian turistimestoista sijaitsee juuri eteläosissa, johon emme halunneet lähteä. Toisena kriteerinä pidimme suhteellisen pientä paikkakuntaa, sillä löhölomaosuus reissusta saisi olla oikeasti löhöloma. Kolmantena toiveena oli löytää paikka, jossa olisi ihan oikeaa hiekkarantaa. Tämä tuntui olevan kompastuskivi monissa kohteissa, sillä Kroatiassa tuntuu olevan lähinnä betoni-tai kivirantoja. Malinska valikoitui useamman tunnin tutkinnan perusteella kohteeksi myös siitä syystä, että sinne pääsi vaihtamatta bussia.

Malinska sijaitsee Krk-saarella, joka on mukavan kokoinen maapläntti melko pohjoisessa osassa Kroatian rannikkoa. Matka Ljubljanasta ei kestänyt kuin parisen tuntia, mutta mutkaiset tiet ehtivät siitä huolimatta tuoda mukanaan pahoinvoinnin. Yleensä en kärsi matkapahoinvoinnista, mutta nyt sain ihan tosissani yrittää tuijottaa kaukomaisemaa, jotta en oksentaisi.

Majapaikkamme Malinskassa oli kahden naisen pyörittämä "hostelli" tai kotimajoituksen tapainen, mikä lienee Kroatiassa paljon käytetty majoitusmuoto. Ymmärsin ainakin toisen heistä asuvan itse alakerrassa miehineen, ja yläkerrassa oli kaksi pientä asuntoa vuokrattavana turisteille. Naiset eivät juuri puhuneet englantia, vaan muutamia sanoja heitellen ja käsillä elehtien kommunikoivat tyytyväisinä kanssamme.

Malinskan mäkisyys ja ajankohdan kuumuus tulivat tutuiksi jo kavutessamme hiki hatussa rinkkoinemme ylämäkeen hostellille. Onneksi matkalla oli kauppa, josta saimme janojuomaksi jääkylmää radleria. Radler tuli muuten harvinaisen tutuksi tällä reissulla, kun siideriä ei juuri ollut saatavana. Malinskassa meillä oli useana iltana tapana iskuskella parvekkeellamme juomassa radleria ja napostelemassa jotain pientä illan pimeyden laskeutuessa.

Olimme mielestämme valinneet pienen ja vähän hiljaisemman matkakohteen, mutta rannoilla vapaita spotteja etsiessämme törmäsimme todellisuuteen. Se turistien määrä oli ihan uskomaton. Varsinkin viikonloppuna aivan jokainen kohta rannan lähimaastossakin oli tupattuna täyteen hikistä lihaa. Emme ole mitään kuumuuden ystäviä, joten meille 33-asteen keleissä varjopaikan löytyminen oli elinehto. Kuljimmekin päivittäin ohi useamman rannan löytääksemme meille sopivan paikan. Todellisuudessa se mainostettu hiekkarantakaan ei ollut kyllä minun mittapuullani hiekkaa, vaan enemmänkin pikkukiveä. Merivesi taas oli aivan ihanaa, lojuimme ostamallani riikinkukkouimarenkaalla laineissa ja tähystelimme sukellusmaskin läpi pohjan pikkukaloja. Malinskassa oli erityisen helppo viettää rentoja lomapäiviä, sillä palveluita oli juuri sopivasti: yksi isompi ruokakauppa, jokunen pieni, perus rihkamakaupat rannassa ja ravintoloita valita asti. Ravintoloiden tarjoama ruokavalikoima sen sijaan kävi muutaman päivän jälkeen vähän yksitoikkoiseksi, kun emme ole merenelävien ystäviä. Olisimme kaivanneet vaihtelua, kasviksia ja hyvää pastaa. Erityismaininnan tosin saa King's Caffe, jossa söimme kahteen otteeseen hyvää ruokaa ja joimme hyviä juomia. Panimoravintola tarjoilee hieman erilaisia annoksia kuin muut ravintolat, ja olisimme varmaan käyneet siellä joka ilta, jos olisimme löytäneet sen heti. Sain ravintolasta maailman mureimmat ribsit. Malinskassa oli myös joka toisella kulmalla jonkinlainen retkiä järjestävä firma, joiden kautta olisi päässyt monessa eri muodossa sekä merenpinnan alle että päälle.

Kahden hengen lihalautanen. Ähky oli taattu.

King's Caffen ribsit ja tumma olut, miehellä burgeri.

Teimme Malinskasta päiväreissun vuokraamallamme skootterilla. Vierailimme saaren koillisosassa sijaitsevassa pienehkössä Biserujka- tippukiviluolassa, jonne oli ihanaa laskeutua hellettä pakoon kostean viileään ilmastoon. En ole aikaisemmin käynyt tippukiviluolassa, joten oli kyllä mieleenpainuva kokemus. Ajelimme skootterilla saarella vähän hakuammunnalla loppupäivän, ja kävimme uimassa jollain isolla leirintäalueella. Skootteri on tosi näppärä vehje Krk:lla liikkumiseen, ja vauhti viilensi hieman sekin olotilaa.

Tämä oli meille ensimmäinen reissu Kroatiaan, ja siitä jäi hieman kaksijakoiset fiilikset. Sinänsä hirveä määrä turisteja yhdistettynä helteeseen ärsyttivät, mutta muuten kokemus oli aivan kiva. Mitenkään erityisesti Malinska ei säväyttänyt. Lisäksi olisin ehkä itse toivonut rantakohteelta sitä ihan oikeaa hiekkarantaa. Aivan ihanaa luontoa ja kauniita merimaisemia näimme kyllä pilvin pimeinä, mutta se joku määrittelemätön osanen jäi puuttumaan. Itselleni ei ainakaan jäänyt hirveää hinkua lähteä Kroatiaan heti uudestaan, mutta käyn varmaan joskus katsomassa juuri ne perus Game of Thrones -kuvauspaikat. Mutta vasta kun suurimmat turistimassat ovat ne hylänneet.