Boheemi lohikäärmeiden Ljubljana
Meidän visiittimme Ljubljanaan koostui periaatteessa kahdesta ohimenosta: vietimme reissumme alkuosasta kaksi yötä kaupungissa, ja tultaessa yhden. Ehdimme silti viettää siellä vain laskentakaavasta riippuen noin päivän. Tämä johtui aikataulullisista ongelmistamme liittyen busseihin ja kaikkiin haluamiimme kohteisiin ehtimiseen. Valikoimme niin, että Ljubljana isoimpana kaupunkina saisi vähiten huomiotamme. Sinänsä vähän mälsä päätös, sillä tykkäsimme lopulta juuri Ljubljanasta!
Kaupunki tuntuu suhteellisen sopivan kokoiselta ottaa haltuun päivässä-parissa jalan liikkuen. Koska taisimme näyttää metallin kuuntelijoilta, niin muutamat satunnaiset ohikulkevat hevarit moikkasivat miestäni. Autovuokraamon työntekijä kyseli, menemmekö Metaldaysille. Keskustassa virolaisen hevibändin tyyppi juoksi meidät kiinni kaupatakseen bändinsä levyä meille. Tätä ei todellakaan tapahdu Suomessa. Ljubljanassa tuntui, kuin vaihtoehtokulttuurit olisivat kuplineet pinnan alla: pienet liikkeet, ihanat boheemit kahvilat ja baarit ja graffitit tekevät paikasta elävän oloisen, ystävällisen kaupungin. Kukapa voisi inhota paikkaa, jossa pikkuisesta "luukkuravintolasta" saa mahan täyttävän pitsapalan kahdella eurolla, ja jonka maskotti on lohikäärme. Kaupunki on myös erittäin kaunis.
Ljubljanasta sai sellaisen fiiliksen, että Sloveniaan tekisi mieli palata vielä toiste. Ehkä sillä kertaa käyden myös joissain pienemmissä paikoissa. Kaupungissa oli melko vaikeaa löytää privaattia hostellihuonetta omalla vessalla, ja Airbnb-vaihtoehdot olivat lähes yhtä kalliita (kesäsesonkina maksoimme viikonloppuna huoneesta kuutisenkymppiä per yö). Mieheni sai ensikosketuksensa hostellielämään maanalaisessa, ikkunattomassa huoneessa, jossa vessa oli jaettu. Toisen pätkän Hostel 24 ansaitsee mielestäni tulla mainituksi sen ystävällisen palvelun ja upean sijainnin puolesta. Heti hostellin vieressä oli pari pikaruokamestaa, ja parin minuutin kävelyn päässä oli lauantainen toripäivä täydessä vauhdissa. Söimme torilla aamiaiseksi burekia ja mieheni kipollisen hedelmiä ja marjoja.
Ihan torin vierestä lähti funikulaari Ljubljanan linnaan. Emme ottaneet lippuja, joilla linnaan olisi varsinaisesti päässyt sisälle, mutta ilmaisillakin alueilla riitti nähtävää runsain mitoin. Sisäpihalla oli joitain palveluitakin, jopa yllättävän kohtuuhintainen ravintola (epäilimme ihan muuta sen valkoisista pöytäliinoista ja hienostuneista tarjoilijoista). Maisemat linnalta ovat upeat, joten funikulaarin menopaluusta kannattaa mielestäni maksaa 4e hinta.
Shoppailijoille Ljubljanassa on iso ostoskeskus, jossa kävimme itse vuokra-autolla täysin Primarkin takia. Teimmekin hyviä löytöjä tässä lempikaupassani. Poikkesimme myös isossa Sparissa ostamassa iltapalaa. Ostoskeskus sijaitsee vähän sivummassa keskustasta.
Kokonaisuutenaan Ljubljana jätti reissumme kohteista eniten sen fiiliksen, että sinne voisi joskus palata. Hallstat nyt oli kerrasta nähty, eikä Malinska varsinaisesti ollut mikään erityisen ihmeellinen elämys - vaikka se kiva paikka olikin. Voisin kuvitella itseni tulevaisuudessa tekevän Ljubljanaan vaikka viikonloppureissun, jonka aikana istuisin ravintoloissa, kävisin pienissä liikkeissä ja maistelisin baareissa paikallisia pienpanimotuotteita. Sekä tietysti ihailisin kaupunkia halkovan Ljubljanican vedessä uiskentelevia piisameita. Ehkä lähtisin myös jokea edestakaisin lipuvalle laivabaarille.
Kaupunki tuntuu suhteellisen sopivan kokoiselta ottaa haltuun päivässä-parissa jalan liikkuen. Koska taisimme näyttää metallin kuuntelijoilta, niin muutamat satunnaiset ohikulkevat hevarit moikkasivat miestäni. Autovuokraamon työntekijä kyseli, menemmekö Metaldaysille. Keskustassa virolaisen hevibändin tyyppi juoksi meidät kiinni kaupatakseen bändinsä levyä meille. Tätä ei todellakaan tapahdu Suomessa. Ljubljanassa tuntui, kuin vaihtoehtokulttuurit olisivat kuplineet pinnan alla: pienet liikkeet, ihanat boheemit kahvilat ja baarit ja graffitit tekevät paikasta elävän oloisen, ystävällisen kaupungin. Kukapa voisi inhota paikkaa, jossa pikkuisesta "luukkuravintolasta" saa mahan täyttävän pitsapalan kahdella eurolla, ja jonka maskotti on lohikäärme. Kaupunki on myös erittäin kaunis.
Ljubljanasta sai sellaisen fiiliksen, että Sloveniaan tekisi mieli palata vielä toiste. Ehkä sillä kertaa käyden myös joissain pienemmissä paikoissa. Kaupungissa oli melko vaikeaa löytää privaattia hostellihuonetta omalla vessalla, ja Airbnb-vaihtoehdot olivat lähes yhtä kalliita (kesäsesonkina maksoimme viikonloppuna huoneesta kuutisenkymppiä per yö). Mieheni sai ensikosketuksensa hostellielämään maanalaisessa, ikkunattomassa huoneessa, jossa vessa oli jaettu. Toisen pätkän Hostel 24 ansaitsee mielestäni tulla mainituksi sen ystävällisen palvelun ja upean sijainnin puolesta. Heti hostellin vieressä oli pari pikaruokamestaa, ja parin minuutin kävelyn päässä oli lauantainen toripäivä täydessä vauhdissa. Söimme torilla aamiaiseksi burekia ja mieheni kipollisen hedelmiä ja marjoja.
Ihan torin vierestä lähti funikulaari Ljubljanan linnaan. Emme ottaneet lippuja, joilla linnaan olisi varsinaisesti päässyt sisälle, mutta ilmaisillakin alueilla riitti nähtävää runsain mitoin. Sisäpihalla oli joitain palveluitakin, jopa yllättävän kohtuuhintainen ravintola (epäilimme ihan muuta sen valkoisista pöytäliinoista ja hienostuneista tarjoilijoista). Maisemat linnalta ovat upeat, joten funikulaarin menopaluusta kannattaa mielestäni maksaa 4e hinta.
Shoppailijoille Ljubljanassa on iso ostoskeskus, jossa kävimme itse vuokra-autolla täysin Primarkin takia. Teimmekin hyviä löytöjä tässä lempikaupassani. Poikkesimme myös isossa Sparissa ostamassa iltapalaa. Ostoskeskus sijaitsee vähän sivummassa keskustasta.
 |
| Juustoautomaatti! |
Kommentit
Lähetä kommentti