"Reilaamassa" Välimerellä: Toulousen kautta Montpellieriin

Jatkoimme matkaa Andorrasta aikaisin aamulla kohti Ranskaa. Toukokuinen Eurooppa näytti meille sitä viileämpää puoltaan näinä aikoina, ja yöllisen muutaman plusasteen jälkeen päivälläkään ei juuri tarvinnut vähentää vaatetta. Aamun sarastaessa bussilla läpi Pyreneiden kulkeminen oli upea kokemus, kun vuoret alkoivat vähitellen näyttäytyä pimeyden keskeltä. Kuuntelin näillä bussimatkoilla muuten Antti Holman Auta Antti! -podcastin koko toisen tuotantokauden läpi, ja siteerasin Holmaa ahkerasti keskusteluissa siskoni kanssa läpi reissun. Toinen harrasteeni oli kuunnella esimerkiksi ranskalaisten keskusteluja äidinkielellään ja olettaa kieltä ymmärtämättömänä, että siellä sitä puhutaan politiikasta ja antiikin filosofeista. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun millä tahansa muulla kielellä puhuttu keskustelu kuulostaa aina älykkäältä, mutta vaikkapa koto-Suomen busseissa salakuuntelu aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Kai ne muissakin kulttuureissa ruotivat anopin peräpukamia ihan siinä missä meikäläisetkin.

Montpellieriin päästäksemme meillä oli parin tunnin vaihto Toulousessa. Sunnuntaiaamuna, kun välillä tihkui vettä. Meinasi olla työn takana löytää aukioleva ravintola, jonne pääsisi sisälle istumaan ja saisi aamupalaa. Vihdoin löysimme kuppilan, jossa paikalliset mummot huutelivat läheisiin pöytiin vanhemmille herrasmiehille, varmaan taaskin mielipiteitä päivän politiikasta. Tästä alkoikin meidän hiilaririkas reissuosuutemme Ranskassa, jossa kaikki ruoka oli pelkkää pullaa. Kahvilasta saatu aamupala käsitti patonkia ja croissanttia kera kahvin ja mehun. Mukavana yllätyksenä myös keskellä ei-mitään sijaitseva hostellimme Montpellierissä tarjoili sekin aamupalalla pelkkää vehnäjauhomössöä, kyllä tuli ikävä kananmunia ja lihaa. Ja sanon tämän hiilareiden ja kaiken epäterveellisen ylimpänä ystävänä, mutta rajansa kullakin.

Toulousessa pulutkin syö kadulla patonkia.

Montpellier yllätti minut kaupunkina, sillä olen aikaisemmin vieraillut Ranskassa vain Pariisissa ja Versaillesissa. Nämä paikat eivät tehneet minuun vaikutusta ja vannotin, että vielä palaan tänne, mutta kivempiin paikkoihin. Montpellier sunnuntaisena iltapäivänä kun keskustan kadut olivat täynnä kirppismyyjiä viehätti minua suuremmin kuin Ranska ennen. Myös käsitykseni ranskalaisista koki kolauksen, kun kohtasimme niin auttavaisia ihmisiä esimerkiksi hajonneen ratikan kanssa. Kaupunki oli jollain tapaa niin ranskalaisen pittoreski kuin kuvitelmissa periranskalaisen kaupungin kuuluukin olla.

Montpellier nousi itselleni yhdeksi lempipaikoista reissullamme. Lisäksi täällä sain korvattua Espanjassa ja Andorrassa koetun churrovajeen vihdoinkin. Muuten satuimme osumaan nälän yllättäessä korealaiseen ravintolaan, jottemme muutenkaan söisi liian paikallista ruokaa. Tosin nautittujen croissanttien määrä korvasi kyllä kaiken tarvittavan ranskalaisuuden.

Montpellier olisi ollut sopivan kokoinen pidemmällekin visiitille, pidennetty viikonloppu kuluisi kaupungissa varmaan mukavasti. Suosittelen kiertelemään sunnuntaiset kirppikset mikäli sattuu tänne viikonloppuna, harmitti kun emme uskaltaneet käsimatkatavaroilla matkustavina koluta tarjontaa sen enempää (etenkään Andorran shoppailukierroksen jälkeen).

Puiston sammalta kasvava kivi oli kivaa vaihtelua geneerisille patsaille.