"Reilaamassa" Välimerellä: Nizza ja Monaco
Montpellierin jälkeen suunnistimme jälleen erittäin hyvin toimivalla Flixbussilla kohti Nizzaa. Bussi kulki Cannesin läpi, joten ikkunasta käsin oli mahdollista nähdä vähän tätäkin elokuvakaupunkia.
Yövyimme Nizzassa jossain opiskelija-asuntolassa, joka sijaitsi aivan Lidlin vieressä. Sanomattakin selvää, että koostimme eväämme näistä Lidlin ranskalaisista herkuista kuten patongista, viinistä ja juustosta. Aamuksi haimme tietenkin tuoreet leivonnaiset tuoretiskistä, aivan kuin modernit ranskattaret konsanaan. Reissussa on muutenkin ihan parasta ostaa ruokakaupasta kaikkea kivannäköistä syötävää ja maistella.
Nizza kaupunkina jätti meidät vähän kylmiksi. En osaa sanoa, johtuiko fiilis vain ihanasta Montpellieristä, josta olimme juuri tulossa. Kaupunki vaikutti ensinnäkin liian isolta, ja toki vastaantulevat suomea puhuvat perheet laskivat hieman mielialaa. Olimme kuitenkin periaatteessa vähän varautuneet olemaan tykkäämättä kaupungista, eikä sää sallinut edes rannalla pötköttelyä. Myös ranskalainen vaihtoaikainen ystäväni totesi, että Nizza ei välttämättä ole kaikista kivoin kohde. Samaa hän sanoi myös Pariisista, ja senkin huomasin käydessäni todeksi.
Ässänä hihassa Nizzan päiville oli tietysti Monaco, johon pääsee kätevästi paikallisbussilla Nizzan ranta-alueelta. Vietimme siis yhden iltapäivän pikkuruisessa formulavaltiossa, jonne parhaillaan rakennettiin taas autoilurataa. Tuntuikin, että Monte Carlo on pelkkää asfalttitietä ja luksusautoa.
Myös Monte Carlon kuuluisan kasinon näkeminen ihan ulkoa käsin oli melkoinen kokemus. Ainakin sai entistä köyhemmän fiiliksen jos ei muuta. Se määrä parempaa väkeä ulostautumassa hienoista autoista oli jotain ihmeellistä. Vinkkinä muuten, että kasinon meren puoleinen osa on paljon näyttävämpi kuin pääoven puoleinen. Sieltä saa huomattavasti helpommin hyviä kuvia, sillä harva tajuaa tulla pois etuoven läheisyydestä.
Yövyimme Nizzassa jossain opiskelija-asuntolassa, joka sijaitsi aivan Lidlin vieressä. Sanomattakin selvää, että koostimme eväämme näistä Lidlin ranskalaisista herkuista kuten patongista, viinistä ja juustosta. Aamuksi haimme tietenkin tuoreet leivonnaiset tuoretiskistä, aivan kuin modernit ranskattaret konsanaan. Reissussa on muutenkin ihan parasta ostaa ruokakaupasta kaikkea kivannäköistä syötävää ja maistella.
Nizza kaupunkina jätti meidät vähän kylmiksi. En osaa sanoa, johtuiko fiilis vain ihanasta Montpellieristä, josta olimme juuri tulossa. Kaupunki vaikutti ensinnäkin liian isolta, ja toki vastaantulevat suomea puhuvat perheet laskivat hieman mielialaa. Olimme kuitenkin periaatteessa vähän varautuneet olemaan tykkäämättä kaupungista, eikä sää sallinut edes rannalla pötköttelyä. Myös ranskalainen vaihtoaikainen ystäväni totesi, että Nizza ei välttämättä ole kaikista kivoin kohde. Samaa hän sanoi myös Pariisista, ja senkin huomasin käydessäni todeksi.
Ässänä hihassa Nizzan päiville oli tietysti Monaco, johon pääsee kätevästi paikallisbussilla Nizzan ranta-alueelta. Vietimme siis yhden iltapäivän pikkuruisessa formulavaltiossa, jonne parhaillaan rakennettiin taas autoilurataa. Tuntuikin, että Monte Carlo on pelkkää asfalttitietä ja luksusautoa.
Olimme nähneet Instagramista Mikko Leppilammen oleilevan parhaillaan Monte Carlossa, ja luonnollisesti olimme aivan varmoja, että pääsemme tapaamaan hänet. Kummasti sitä iloa ei meille kuitenkaan suotu. Keskustassa sijaitsi kiva puisto, jonne pystytetystä kartasta saattoi bongata harvinaisille istutetuille kasveille omistetun kävelykierroksen. Joku vielä minua hortonomimpi olisi tästä voinut innostua. Kävelimme kaupungilla, luonnollisesti tutkimme myös sataman luksusvenetarjontaa (ilman ostohousuja). Parasta antia oli kuitenkin kavuta korkealle mäelle, missä oli selkeästi parhaat näköalat, sekä kunnon turistikeskittymä. Söimme ylihintaista jätskiä ja ostin formuloista jatkuvasti puhuvalle miehelleni peltisen retrotaulun aiheeseen sopien. Voi sitten katsella sitä, kun todellisuudessa ei kuitenkaan katso formuloita itsessään.
Yllättävää oli Monacon hintataso, jonka varauduimme olevan mahdottoman korkea. Ravintoloissa hinnat eivät kuitenkaan vaikuttaneet sen ihmeellisemmiltä kuin Nizzassa. Olimme varautuneet Lidlistä ostetuilla eväillä, joten emme tutustuneet tarjontaan sen kummemmin. Matkamuistokaupoissa oli suhteellisen kallista, mutta niinhän niissä muutenkin tuppaa vähänkään länsimaisemmissa paikoissa olevan. Kaikkea formulakrääsästä ranskalaisiin laventelituotteisiin oli kuitenkin saatavilla, joten tyhjin käsin ei tarvitse missään nimessä poistua.
Myös Monte Carlon kuuluisan kasinon näkeminen ihan ulkoa käsin oli melkoinen kokemus. Ainakin sai entistä köyhemmän fiiliksen jos ei muuta. Se määrä parempaa väkeä ulostautumassa hienoista autoista oli jotain ihmeellistä. Vinkkinä muuten, että kasinon meren puoleinen osa on paljon näyttävämpi kuin pääoven puoleinen. Sieltä saa huomattavasti helpommin hyviä kuvia, sillä harva tajuaa tulla pois etuoven läheisyydestä.
Monaco ei todellakaan ollut meidän tyyppisemme paikka, mutta hyvä kun tuli kerran elämässä käytyä sielläkin. Monte Carlo oli ihan viihtyisä paikka, jonne pääsi Nizzasta käsin erittäin helposti. Nizzasta puheenollen, ei sekään ollut meidän paikkamme, mutta tosiaan, tulipahan ainakin nähtyä. Nizzan parasta antia oli lähi-Lidlin valikoima sekä rannan "alapäässä" sijaitseva hissi, jolla pääsi ilmaiseksi ylös mäelle näköalapaikoille.
Kommentit
Lähetä kommentti