"Reilaamassa" Välimerellä: Genova ja Milano sekä loppukaneetit

Reissumme viimeinen maa oli Italia, jossa en ole aikaisemmin vieraillut. Tälle reissulle sainkin siis käytyjen valtioiden listalleni kaikkiaan kolme uutta maata, eli Italian lisäksi Andorran ja Monacon. Suosittelisin bussilla tai junalla Eurooppaa kiertämään lähteville ehdottomasti kaikkia sellaisia paikkoja, joissa ei välttämättä muuten tule käytyä - tai joissa ei tekisi mieli viettää aikaa päivää tai paria kauemmin. Meillä viimeiseksi kohteeksi valikoitunut Milano oli mukana lähinnä, koska Ryanair lentää sieltä suoraan Lappeenrantaan, ja Nizza koska sieltä pääsi helposti Monacoon. Muut paikat olivatkin sellaisia, mihin tuskin tulee enää koskaan lähdettyä. Toisaalta tuskin matkustan Milanoon Ryanairilla jatkossa, sillä olipahan taas semmoinen kokemus Ryanairilla. Väitän, että yksikään muu halpalentoyhtiö ei kykene vastaavaan kuluttajan aliarviointiin kuin he. Lähivuosina heillä yleistynyt taktiikka, jossa samalla varauksella matkustavat istutetaan eri puolille konetta ja mielellään vieläpä keskipaikoille ja sitten pommitetaan mainossähköpostilla "olethan muistanut paikkavarauksen", on silkkaa kiusantekoa. Myös maksulliset käsimatkatavarat toimivat hienosti lentoonlähdön viivästyttäjinä, kun niiden kanssa joutuu ähräämään joka tapauksessa. Eipä tarvinne enää jatkossa käyttää heidän palveluitaan (koputan puuta, koska kuitenkin tulee "tarve").

Genovaan saapuminen oli osaltani epäonnen ja tyhmyyden tuotos, sillä onnistuin hävittämään sekä uuden vaivalla Suomesta etsityn kesähattuni että kovassa pidossa olleen mustan hameeni matkalla bussista hotelliin. Kuljimme tätä väliä saman päivän aikana uudestaan, mutta ei jälkeäkään. Pienenä vinkkinä, että kannattaa tosiaan kiinnittää rinkan ulkopuoliset tavarat ehdottoman tiukasti kiinni. Onneksi kyseistä hattua sai vielä verkkokaupasta, ja tilasinkin kotiin päästyäni samanlaisen.

Genovan majapaikkamme oli ainoa, joka ansaitsee tulla täällä erikseen nimeltä mainituksi: Leone X Genova. Se sijaitsi kätevän kävelymatkan päässä keskustasta, ja lähellä oli ravintoloiden lisäksi pari pientä ruokakauppaa. Pihan ympäristö oli aivan upea, ja rakennus itsessään oikein huokui historiaa. Hostelli oli tavallisessa asuntoja täynnä olevassa vanhassa kerrostalossa, ilmeisesti hostellin kokonaisuus on joskus ollut iso asunto.

Vietimme Genovassa kaksi yötä, mikä oli ihan sopiva aika sinne. Pidempäänkin olisimme toki viihtyneet. Söimme simppeliä mutta hyvää italialaista pitsaa, ja toisena iltana löysimme paikan, josta sai kympillä pitsan lisäksi runsaat alkupalat ja alkoholillisen cocktailin. Sex on the beach oli erinomaisen hyvää, ja niin oli kaikki muukin. Paikan nimi oli Dom Cafe, suosittelen poikkeamaan.

Genovasta tuli yksi suosikkikohteistamme tällä reissulla. Jotenkin se vaikutti niin italialaiselta kuin italialainen kaupunki voi vaikuttaa. Kaupunki ei myöskään ollut häkellyttävän suuri, mikä ainakin itseäni turistina rassaa monissa paikoissa.

Toisena päivänämme pääsimme viimein reissun ainoan kerran rannalle. Harmillisesti lämpimät päivät osuivat aina matkapäivillemme, tai kun olimme rannattomassa kohteessa. Pieni kivinen ranta oli täynnä paikallisia, jotka helteestä huolimatta tulivat paikalle pitkähihaisissa sekä farkuissa. Välimeri ei ollut vielä lämmennyt meille sopivaksi linnunmaidoksi, joten jätimme uimisen väliin. Rannan ympäristössä oli lukuisia ravintoloita, mutta tyydyimme itse hinnakkaaseen gelatoon.

Kahden genovapäivän jälkeen matka Genovan ja Milanon välillä oli virkistävän lyhyt, vain kaksi tuntia Flixbussissa. Milano oli taas selkeästi iso kaupunki, jossa kulkeminen hoitui metrolla. Sinänsä näppärää, mutta maisemien näkeminen jäi vähiin. Toisaalta saapuessamme metrolla keskustaan ja noustessamme rappusia kohti Duomo de Milanoa leukojemme loksahtelu oli kahta kovempaa, sillä emme oikein osanneet odottaa sellaista näkyä.

Varoituksen sanana muuten katedraadin aukiolle aikoville, siellä pyörii runsaasti afrikkalaisia rannekorukauppiaita, jotka yrittävät pujottaa korun käteesi väkisin. Pitää olla tiukka, ja hokea eitä kunnes kauppias on sivuutettu. Aukio oli meistä melko ahdistava paikka kaikkien niiden kauppiaiden, väentungoksen ja puluparvien takia. Toisaalta näimme siellä harrastelijatanssijoiden streetdance-esityksen, jossa oli oikeasti taituruutta.

Sukelsimme Milanossa äkkiä pienemmille kujille, hieman kauemmas keskustan hälinästä. Löysimme ruokapaikan, josta saimme kunnon italialaiset pastat. Tarjoilijajätkät kuuntelivat meidän jutusteluamme ja epäilivät meidän olevan ausseja. Otan tämän kohteliaisuutena aksenteistamme.

Hoidimme Milanossa loput ostoksemme korttien ja oman matkamuistokrääsäni (joulukoriste) osalta Duomo de Milanon aukion laidan krääsäkaupoissa. Keskustassa on iso katu täynnä vaateliikkeitä, kuten muodin mekassa soisikin olevan. Ongelmaksi muodostui lähinnä ruokakaupan löytäminen, tuntui että keskustassa ei ole kuin kioskin tapaisia kauppoja, etenkään yhtään myöhemmin illalla. Löysimme kuitenkin kaupan, josta saimme Lappeenrannan pään majoittajallemme juustoa lentokentältä ostetun viinin kaveriksi.

Milanosta ei jäänyt oikein hirveästi tuntemuksia yhden yön reissun perusteella. Ei se vastenmielinen paikka ollut, mutta ei kyllä erityisen mukavakaan. Tässäkin ongelmana taisi olla aiemmin koettu pienempi italialainen kaupunki, jonka jäljiltä kaikki vähemmän sympaattinen vaan tuntui tylsältä. Toisaalta kymmenen päivän reissun viides maa saattoi muutenkin aiheuttaa jo pientä ähkyä matkaajassa. Koen kuitenkin, että kymmenen päivää oli aivan sopivan pitkä aika tämänkaltaiselle reissulle: ehdimme olla mielenkiintoisissa paikoissa kaksi yötä, ja vähemmän mielenkiintoisissa yhden. Matkustamisesta ehti tulla periaatteessa rutiini, mutta siihen ei silti ehtinyt matkustamattomien päivien ansiosta leipiintyä. Koimme bussissa matkustaminen erinomaisena tapana tutustua Välimeren seutuun, sillä jo matkalla näki hurjan paljon mielenkiintoisia paikkoja ja upeita maisemia. Toisaalta kaikista parhaat maisemat saavutettiin paikallisbussimatkalla Nizzan ja Monte Carlon välillä, jossa bussi kulki koko ajan korkealla aivan rannan kupeessa.

Eräs jatkuvasti reissuilla ihmetyttävä asia on englanninkielisten ruokalistojen puuttuminen kaupungeissa, joissa kuitenkin liikkuu turisteja. Myös asiakaspalveluammateissa olevien kielitaidottomuus hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Luulisi, että esimekiksi bussilippuja kioskissa myyvä joutuisi jatkuvasti tekemisiin matkailijoiden kanssa, ja joutuisi kommunikoimaan muullakin kuin omalla kielellään. On myös tosi työlästä alkaa englannistaa menua yhdessä tarjoilijan kanssa, joka on kaivettu jostain naftaliinista muiden tarjoilijoiden kielitaidottomuuden tueksi, ja lopulta arvailla mitä tulikaan tilattua. Ihan tämmöisiä pikkuasioita, joiden kuvittelisi olevan itsestäänselvää hyvää asiakaspalvelua.

Kaikkinensa olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että päätin lähteä siskoni seuraksi reissulle. Näimme tosi paljon sellaista, mitä ei tulisi nähtyä perinteisellä viikon reissulla yhteen kohteeseen. Innostuin matkustusmuodosta itseasiassa sen verran paljon, että tulevalla heinäkuisella reissullamme päätimme mieheni kanssa käyttää samaa taktiikkaa, ja käytämme reilun viikon reissumme kolmessa eri valtiossa. Kaikki meille molemmille uusia paikkoja vieläpä! Kustannuksiltaan tällainen matkustus on tietysti hitusen viikon pakettimatkoja kalliimpaa siirtymisten takia, mutta toisaalta tulee halvemmaksi kuin lähteä jokaikiseen paikkaan asioikseen Suomesta. Palaillaan siis seuraavan reissun merkeissä sitten elokuun puolella, jahka saan aikaiseksi kirjoitella.