maanantai 25. heinäkuuta 2016

Rosalan viikinkikeskus

Teijon jälkeen ajelimme kesälomareissullamme Kasnäsin satamaan, josta kulkee ilmainen lautta Rosalaan. Ihmettelimme sataman läheisyydessä olevaa suurta parkissa seisovien autojen määrää, eikä tämä meille selvinnyt missään vaiheessa. Luulimme, että Rosalan viikinkipäivät vetivät lautalle niin paljon porukkaa. Myöhemmin selviää, miksi erehdyin reilusti...

Tulimme Kasnäsiin jo hyvissäajoin, ja huomasimme opasteet Sinisimpukan luontokeskukseen. Jaha, eli luppoaikaa sinne viettämään ihan ex tempore. Sisäänpääsy keskukseen oli ilmainen, ja siellä oli näytteillä erilaisia saaristomeren luontoon liittyvää, kuten täytettyjä eläimiä ja kaikenlaista merestä löytynyttä roskaa. Ihan kiva ja informatiivinen keskus, hyvä että näitäkin valtio vielä toistaiseksi rahoittaa.




Sitten sinne lautalle. Aamukahvit oli mahdollista ostaa kahviosta ja heittää kolikot rahalippaaseen, kunnon itsepalvelu. Ihmettelimme tässä vaiheessa, miksi valtaosa lautalle tulevista ajoi sinne autolla. Olin katsonut aiemmin netistä, että vierasvenesatamasta viikinkikeskukseen on matkaa vain viiden minuutin kävelyn verran. Puoli tuntia lautalla, sitten lähdimme tarpomaan saaressa kohti keskusta. Sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta eteen tuli kyltti, mikä kertoi todellisen kävelymatkamme - 5km! Auton olisi siis ihan yhtä hyvin saanut ajettua lautalle ja sieltä ajettua viikinkikeskukseen, jonne nyt tarvoimme edellispäivän 20km patikoinnin jälkeen jalat melko murskana. Helteessä. Vitutti. Ihan omaa tyhmyyttämme emme olleet tajunneet, miten laaja saari on ja että vierasvenesatama ei todellakaan ole sama kuin lauttasatama. Takaisintullessa soitimme paikallisen taksin kuskaamaan meitä...

Viikinkikeskus on siis sisä-ja ulkotiloihin levittäytyvä esittely viikinkien elämästä. Sisäänpääsy aikuiselta on 8e. Satuimme juuri viikinkipäivien aikana paikalle, mikä tarkoitti lähinnä kourallista kauppiaita viikinkien henkeen sekä joitain työnäytöksiä ym. ohjelmaa. Nämä eivät oikeastaan edes kiinnostaneet meitä sen kummemmin. Näytillä muuten oli mm. viikinkilaiva, saarelta löytyneitä viikinkiesineitä sekä erilaisia tuona aikana käytettyjä rakennuksia. Ehdottomasti vaikuttavin oli viikinkipäällikön tupa, jossa voi oikeasti järjestää erilaisia tapahtumia ja jopa yöpyä. Jäin itse pohtimaan tuota mahdollisuutta koko päiväksi, ja kotimatkalla poikaystäväni sanoi ihan ääneen, että tuolla pitää kyllä jotkut juhlat järjestää. Telepatiaa.

Huono kuvanlaatu kun sekä takaa että edestä tulee valoa, mutta tästä näkee hieman sitä, miten komea tuo viikinkipäällikön tupa on.


Vielä viikinkipäällikön tupaa. Keskellä siis tulisija, jonka ympärillä kaksin puolin pöytiä. Ikkunoiden alla verhoilla erotetut nukkumatilat.


Keskuksessa pääsi kokeilemaan erilaisia taisteluissa käytettyjä välineitä sekä vaatetusta. Tarjolla oli myös pientä purtavaa kahviossa sekä päivän keittona kuhakeitto, joka meitä ei nyt houkuttanut. Olen itse saanut kotona asuessani yliannostuksen kuhaa, enkä oikein halua sitä enää syödä. Ainakaan toistaiseksi. Mahdollisuutena oli myös ostaa makkaraa ja grillata se itse avotulella, tähän vaihtoehtoon tartuimme (sillä talsimisen takia aikaa seuraavaan lauttaan piti tappaa pidemmälti..). Se näissä makkaravaihtoehdoissa minua ärsyttää aina suuresti on kuluttajan aliarviointi: laatu on aina sitä jauhoista, kaikista halvinta kyrsää. Itse maksaisin mielelläni enemmän, jos saisin edes Kabanossin tasoista, hieman lihaisampaa makkaraa. Etenkin tämänkaltaisiin paikkoihin kunnon liha kuuluisi ehdottomasti, yritäpä syöttää viikingille jotain Atrillia niin pääset Valhallaan alta aikayksikön. Sen sijaan matkamuistoesineiden myynti yllätti, laadukkaita käsitöitä sekä edullisempia viikinkihenkisiä koruja yms. oli tarjolla runsaasti. Jäin tosin haaveilemaan kivoista postikorteista, nyt myynnissä olevat olivat suoraan sanottuna rumia. Olisin lähettänyt parikin korttia, jos ne olisivat miellyttäneet silmääni. Lisäksi mainittavaa on Rosalan oma vehnäolut, mikä miesseuralaisen mielestä oli oikein hyvää.
"Terassi". Punainen on keskuksen päärakennus ja tässä ulkona avotulen vieressä oli keittolounas tarjolla.

Viikinkilaivan sisus.

Alueella oli myös viikinkiaikainen kirkko, poikakaverini näyttää tässä messuamisen mallia. Kristinuskoa oli tuputettu viikingeille mm. tarjoamalla heille paitoja. Aikana, jolloin kangas oli hankalasti saatavilla oleva tuote, tarjous oli houkutteleva. Huom. myös Jeesusikoni taustalla, se ei ole perinteiseen tapaan ristiinnaulittu Jeesus vaan valtaistuimella istuva. Tämä siksi, että viikingit olivat tottuneet voimakkaisiin jumaliin.

Kaltaiselleni viikinkifanille paikka oli todella kiva käyntikohde ja sen hinnoittelu kaikinpuolin kohtuullista. Pääsin toiseen aikaan ja paikkaan ja tunsin pienen sisäisen viikinkini kasvavan hiukan suuremmaksi. Haaveissa siintää viikinkiteemaiset pidot Rosalassa, joka on pakko toteuttaa jossain vaiheessa elämää. Täälläkin tuntuivat perheet viihtyvän, ja onhan se kiva opettaa penskoille, millaista elämää täällä on vietetty satoja ja taas satoja vuosia sitten. Keskuksessa oli näytillä lisäksi kaneja ja kukkoja, jotka nekin varmasti kiinnostavat perheen pienintä. Kokemuksellisuus oli kova sana tylsien staattisten näyttelyiden sijaan, johon esimerkiksi Islanninreissun viikinkimuseo hieman sortui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti