sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Berliini yleisesti

Minulle Berliini on aina ollut matkakohteiden must see -listalla. Jostain syystä. Saksa ja saksalaisuus ei sen sijaan ole kiinnostanut yhtään, sekin jostain määrittelemättömästä syystä. Muutama päivä Berliinissä ja asetelma kääntyi. Kiinnostuin kulttuurista, etenkin ruoka-sellaisesta. Kaupunki sen sijaan jätti melko kylmäksi. Siis, olihan se kokonaisuudessaan ihan kiva. Mutta ihan liian iso. Hirveät välimatkat julkisilla kulkien, todella laajalle levittäytynyt kaupunki ja jotenkin makuuni aivan liian avata kaupunkisuunnittelu. Nähtävää oli toki paljon, mutta sen ansiosta päivät kuluivatkin tien päällä. Lisäksi kaupungin joukkoliikenne tuntui olevan yleisessä remontissa, joten oli kiva ensin selvittää wifin avulla hotellissa reitit ja linjat ja sitten todeta metroasemalla,  että just se metro ei kuljekaan. Paikoin opasteet toimivat, paikoin eivät. Missä se saksalainen tehokkuus piili? Itselläni ei siis ole mitään isoja kaupunkeja vastaan matkakohteina, esimerkiksi Lontoo ja Dublin ovat jääneet sydämeeni, läheisimmistä kohteista Tukholma on ikisuosikkini. Mutta niissä kapeat kujat ja historian havina ovat jotenkin enemmän läsnä.

Vanhoja kauniita rakennuksia löytyi. Ja sitten sitä vähän rumempaa ja uudempaa.



Herätti hilpeyttä. Pedo-vibat tuli kyllä.


Niin se ruokakulttuuri. Olimme tosiaan varautuneet syömään paljon ja koko ajan. Berliini on tosiaan täynnä ruokapaikkoja, helmien poiminta joukosta jää sitten jokaisen omalle vastuulle. Itse otimme tuttavapiiristä ja nettisivuilta ylös suositeltuja paikkoja, mutta ajanpuutteen takia emme todellakaan lähteneet jokaiseen ihan syrjässä kulkureitiltämme olevaan mestaan. Burgermeisterin missaaminen harmittaa näin jälkikäteen hieman. Aamiaispaikkoja mainostettiin olevan joka kulmalla, ja onhan niitä. Mikäli haluaa ns. lautasaamiaisen, eli yhden annoksen. Meille tuotti kahtena aamuna hieman haasteita löytää seisovaa pöytää. Ensimmäisenä aamuna kävelimme oikeasti ihan liian pitkään etsimässä, koska halusimme mättää ihan kunnolla. Lopulta löysimme hotellin, missä oli buffet, ihan perinteinen länsimaalainen. Mahat täyteen ja ruoka oli hyvää, ei siinä mitään. Toisen aamun löydös sen sijaan saikin heltat tutisemaan oikein kunnolla, emme syöneet seuraavan kerran kuin myöhään illalla. Kunnon saksalainen biergarten! Mesta oli valtava, sisällä soitti paikallisiin asuihin sonnustautuneet miehet reipasta tuoppienkumoamismusiikkia ja meno oli aamun tunneista riippumatta todella äänekäs. Jumalauta miten monta eri vaihtoehtoa lihaa ja kaikkea! Otimme suosiolla kaljaa kyytipojaksi, eihän tuolta mistään mitään siidereitä saa (irkkubaarista sain tosin). En itse normaalisti edes juo olutta, mutta saksalainen tumma meni kyllä alas.



Ja se jälkkäripöytä, nam!
 Turistikaupat Berliinissä olivat ihan niitä perusjuttuja. Shoppailimme pääsääntöisesti Primarkissa, joka on siis halpavaatekauppa, joka tuntuu levinneen kaikkialle Eurooppaan paitsi meille. Iso häpeä. Roudasimme kyllä rättiä ja muuta rompetta Suomeen niin että laukut natisivat.

Olimme jotenkin vakuuttuneita, että vaihtoehtokulttuurin mekaksi tituleerattu Kreuzbergin kaupunginosa olisi se the place to be. Kiertelimme siellä ja olimme vähän että meh. Ehkä aamupäivä viikonloppuna ei ole oikein se outojen ihmisten liikehdintäajankohta muutenkaan, mutta emme oikein erottaneet paikan hienoutta.

Punkkasimme tosiaan ihan peruskivassa hotellissa eläintarhan lähellä. Mikä taisi olla virhe, sillä lähistöllä ei sitten hirveästi ollut mitään jännää. Olisi kannattanut majoittua johonkin keskustan koillispuolelle, kävimme siellä hieman baareilemassa ja tunnelma oli paljon enemmän meille sopiva. Löysimme suosituksia kuunnellen pari todella häröä mutta siistiä baaria, toinen kunnon kellaribaari ja toinen goottipaikka. Ehkä Berliinin yöelämä on se, missä kaupunki on hyvä.


Pian alkoi sataa oikein kaatamalla.
 Eräs must see-kohteista oli tietysti holokaustimuistomerkki. Olihan se sinällänsä vaikuttava ja iso, mutta jotenkin kivipaasien merkitys jäi ehkä ymmärtämättä. Taidan olla sen verran moukka, etten vain tajua hienoa taidetta ja symboliikkaa. Mene ja tiedä.


Eräs saksalaisen ruokakulttuurin helmi on todellakin döner. Pohjustetaan, että en koskaan syö Suomessa kebabia. Tuo rasvassa uiva "liha" vaan ällöttää. Saksalainen ei ole tätä löllöä nähnytkään, vaan se on kunnon lihaa. Alakuvassa näkee, miten tuoreessa leivässä on lihan lisäksi älytön määrä kasviksia ja kunnon kastikkeita, hintaa tällä oli kai joku reilu 3e. Täytti mahan ja kuola valuu vieläkin. En söisi mitään muuta jos asuisin Saksassa. Paitsi makkaraa.


Toki kävimme myös muurilla, mikä sekin oli vähän että nojoo. Piti nähdä, mutta ei nyt sen suurempia väristyksiä aiheuttanut. Harmitti myös, että sen ympäri oli vedetty aidat. Aita muurin ympärillä. Että kuvaamisesta ei tahtonut tulla mitään ja muutenkin näkymät kärsivät.




Lähdenkö uudestaan Berliiniin? Tuskin. Lähdenkö Saksaan? Ehdottomasti ja monta kertaa. Bremen kiinnostaisi kohteena, olen kuullut siitä hyvää. Kuulema kompakti kaupunki, missä on kaikki Saksan hyvä pienellä pinta-alalla. Berliini oli minulle vähän kuin Pariisi, jotenkin aika jees mutta toisaalta ei vastannut odotuksiin. Kumpaakin kohtaan tosin odotukset olivat todella korkealla.

Ainiin! Paras, oikeasti paras paikka Berliinissä meinasi jäädä mainitsematta. Berlin Dungeon. Jos olet yhtään kauhun suuntaan kallellaan, niin mene. Itse bongasimme paikan jostain ravintolan mainostelineestä, josta sai kupongilla lipuista alennusta. Kyseessä on niin "luola", jossa horror-henkisesti kerrotaan kamalista tapahtumista Berliinin historiassa. Näyttelijät kuljettavat ryhmiä läpi eri huoneiden, joissa tapahtumapaikat on tehty todella karmiviksi. Oli oikeasti vastinetta rahalle, ei tosin ihan tarpeeksi pelottava näin aika paatuneeseen makuun. Kuvata ei saanut, joten eipä ole kuvamateriaalia tarjota. Suosittelen käymään, englanninkieliset ryhmät olivat muistaakseni pari kertaa päivässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti