Dobrich

Bulgarianreissumme ensimmäinen etappi oli siis Dobrich, jossa siskoni on vaihdossa. Lentoasemalta olisi päässyt pilkkahinnalla Varnassa bussia vaihtaen kaupunkiin, mutta jostain syystä (helppouden takia?) lankesimme taksikuskin törkyhintaan. Yleensä Bulgariassa taksilla matkaaminen on halpaa, mutta kun siskoni ei tullut vastaan eikä ollut kertonut taksien hinnasta, ei ollut vielä mihin verrata. Noh, pääsimme hotellin ovelle saakka sentään helposti.

Hotelliksemme valikoitui äitini tarkan sihdin läpi Park Hotel Izida, joka sijaitsi rauhallisella paikalla lähellä keskustaa. Paikka oli ilmeisesti urheilijoiden suosiossa, sillä hotellin ympärillä oli ainakin tenniskenttää vaikka muille jakaa. Hotelli itsessään oli tilava ja avara, sekä asiakaspalvelu pelasi.

Näkymät parvekkeeltamme. Suojaisuudesta johtuen pystyimme ottamaan aurinkoakin, vaikka muualla olikin liian kylmä heittäytyä edes teepaitasilleen.

Ottakaa suomalaiset kylppäristä mallia, ei aina tarvitse käyttää pientä valkoista laattaa!

Yleisissä tiloissa oli seinissä käytetty kiveä, toi vähän kotoisuuden tuntua.

Toisen puolen sisäänkäynti.

 Hotellin ja keskustan väliin jäi suuri ja kiva puisto, mikä oli huomattavasti miellyttävämpi kulkureitti kuin esimerkiksi kuoppaiset jalankulkutiet, jotka Varnassa sitten myöhemmin kävivät tutuiksi. Kaikki puut olivat kukalla ja pienellä lehdellä ja istutuksiin oli tungettu poikkeuksetta orvokkia.

Kylänraitti.

 Kaupungin keskusta itsessään oli pienehkö, mutta suomalaisittain kuitenkin ihan oikea kaupunki. Palveluita riitti, oli kahvilaa ja ruokapaikkaa. Kauppaakin oli, jotain pientä ostimme muttemme mitään kovin ihmeellistä. Naisille tiedoksi, että meikkejä näkyy kannattavan hamstrata suunnilleen vuoden tarpeiksi, ovat tosi halpoja.

Myös tuolta ilmeisesti pääkadulta löytyi hyvää ruokapaikkaa, tämä oli kuulema about kallein ravintola. Eli ruoka ja juoma viitisen euroa. Tämä herkkupläjäys oli jotain makkarapaistosta, nam.

Hotellin yläpuolelta näkymiä.

Tämä ja seuraava ilmeisesti kesällä vedellä täytettäviä?

Oma vaihtokouluni Irlannissa oli kuin Tylypahka tai mikäkin linna, siskoni koulu oli sen rinnalla aika betoninen ja nuhjuisen mitäänsanomaton.

Keskimäärin vedin ruokajuomaksi turkkilaista ayran-juomaa, johon tulee sekaisin ilmeisesti turkkilaista jukurttia ja vettä - tosi raikasta! Tässä kuitenkin banaanipirtelö, hyvää sekin.

 Siskoni asui hieman keskustan ulkopuolella opiskelijasolussa. Ulkopuolella talot olivat rähjäisiä, mutta asuntola yllättävän siisti.

Näkymä siskoni parvekkeelta.

 Myös Varnassa turisteja tuijotettiin melko paljon, mutta Dobrichissa olimme oikea nähtävyys: missä vain menimme, niin ihmiset lopettivat jopa työnteon ja jäivät rivissä möllöttämään. Mikään ihminen tuskin saisi edes Pihtiputaalla vastaavaa huomiota osakseen. Tuijotus oli lähinnä kiinnostunutta, toisinkuin esimerkiksi vaikkapa Egyptissä, jossa miesten katseista kuvastui jotain ihan muuta. Sinällänsä ei haitannut kun ei huudeltu sentään, mutta olisi ollut mukavampaa saada olla rauhassa.

Alkuoletukseni oli, että missään ei puhuta englantia ja että asiakaspalvelu on töykeää. Kumpikin osoittautui vääräksi: englantia puhuttiin vähintään yhtä hyvin kuin tyyliin Pariisissa ja asiakaspalvelu ohitti Tallinnan tai Puolan tuosta noin vain. Tuota yhtä taksimatkan hintaa lukuunottamatta emme törmänneet huijausyrityksiinkään.

Vielä hieman ruokia: hotelliaamupalamme seisovasta pöydästä.

Kakkuja kahvilassa, makeannälkä lähti ja minullekin hirveänä sokerihiirenä meinasi tulla jo yökötys.

Kokonaisuutenaan Dobrich oli mielestäni huomattavasti miellyttävämpi kuin perinteiset turistikohteet, sillä siellä oli ihan aidosti paikallisten joukossa ja käytti samoja palveluita kuin he. Kaupunki oli sopivan kokoinen parin päivän reissulle ja vaikkapa Varnassa lomaansa viettävälle sopivan matkan päässä esimerkiksi ihan päiväreissuun. Matkalla näkee suuria peltoaukeita ja nyhjyisiä pikkukyliä, eli oikeaa maalaiselämää.